Hänniskyläntie 724 – tiukka vasen – EIKUN… päättäjäiset-09

Paikka: Hänniskyläntie 724, Mehtolan tilan vuokrattava mökki, 160 m2 tilaa juhlistaa.

Aika: la 6.6.2009 klo 14.00 – su 7.6.2009 klo 14.30

Paikalla kävivät: Petteri, Pekka, Juhani, Miikka (Liimis), Lasse, Petri (Ronkku), Lari, Juha, Toni, Iiro-Pekka (IP) ja Iiro. Jos jonkun unohdin, niin kovasti anteeksi! Paikalla olivat (myös yöpyivät): Jukka (allekirjoittanut), Kimmo ja Kari-Pekka (KP)

Ruokapuoli: pyttipannua kaikkine tykötarpeineen, tuoresalaattia ämpäritolkulla, valmissalaatteja, sämpylöitä ja leivänpäällisiä monen sorttisia ja kilokaupalla grillimakkaraa.
Juomapuoli: ”siideriii, bisseee, lonkerooo, kylmää, mitä vain…” ja booliviunat tietenkin

(JUTTU ON K-18, ÄLÄ LUE PIDEMMÄLLE, jos olet alle sen tai herkempi ihminen!)

Tänäkin vuonna kyydit menivät perinteisesti solmuun, kuka menisi kennekin kyydillä ja milloin sekä mistä noukkien… Nämä muuttuivat siis viimeisen 4 tunnin sisällä lähtöhetkestä (la klo 13.30) moneen otteeseen. Perille kuitenkin päästiin, otsikkoakin hiukan selventäen. Se ajo-ohjehan meni, jotta ”Aja: HÄNNISKYLÄNTIETÄ 7.3 km Käänny vasemmalle, aja 30 metriä , käänny vasemmalle (Mehtolan tila-kyltti, aja punaisen hallirakennuksen ohi). Edessä punainen aitta ja sen takana keltainen talo.” No niin no juu kyllä: kyltin kohdalta ”ei tietenkään” pitänyt ajaa vasemmalle, vaan suoraan ja talokin=mökkimme oli ennakkotietojen mukaan sekä paikallakin havaiten punainen. Punaisen rakennuksen ohitse perillekin kyllä ajettiin. Eipähän pääse äkilliset mökkirosvot yllättämään mökkiä, jos ajo-ohjeet ovatkin vuokraajan omalle kodille (kumpi sitten on parempi ryöstää…) Muutamat kuskit kävivät heittämässä donitsit siis siististi väärän mestan pihassa, mutta perille löydettiin, kuka perunapellolla kyykkivältä emännältä apuja kysellen, kuka perillä jo olleille samasta paikasta puhelimella soitellen. Nykyveihkeistä navigaattorit ohjasivat Jyväskylästä, kahtakin reittiä tarpeen vaatiessa ajaen, oikein tuolle kyltille saakka, joten jos jokin on mennäkseen vikaan, menee se vikaan yleensä ”viime metreillä”.

Allekirjoittaneen autokunta (+ Kuski-Juha ja Kimmo) tuli paikalle toisena, perillä olivat pyttistä ja salaatteja vääntämässä jo Pekka, Juhani, KP, Iiro ja Petteri (kait Iiro oli Pekan kyydissä tullut). Herrat jatkoivat touhujaan, Kimmo ja Juha heitä avustamaan, Jukka tekemään sytykkeineen (kolmen vuoden wc-paperihylsyt) tulta pihan grilliin makkaroita varten (harrastenuotio siitä tuli, mutta sytytettiin vain kerran kuitenkin…) Baari oli jo auki, ne ketkä eivät olleet autolla, tilkitsivät janoaa alkomaholeilla, autolliset saivat tyytyä Jaffaan, Pommakkiin tai veteen. Kohtasillään paikalle kaartelivat niin Lassen porukka (+Liimis ja Ronkku sekä IP) kuin Lari sekä Tonikin omilla autoillaan. Autoja pihassa pyörähti siis 6 kpl mutta aamulla pihassa ei ollutkaan yhtään, tästä myöhemmin lisää…

Grilliherkut

Aluksi siis kaikkien päästyä perille, laitoimme murkinaa rinnan alle ja turisimme samalla mukavia. Ruokailun jälkeen oli vuorossa visailua, jotta emme olisi liian kuninkaita myöhemmässä vaiheessa iltaa (lue: kännissä). Kimmo oli tehnyt tälläkin kertaa (pikkujouluissa yhdistä numero ja siihen kuuluva vihje -visa) perinteisestä hiukan poikkeavan visailun, HYVÄ niin! Nyt pohdiskeltiin, millaisia lintusia sitä tässä maassamme pörräilee ympäriinsä. Moniosaisten lintujen nimein etuliitteet: musta, valko, harmaa, sini, viher, kelta ja puna olivat siis vailla oikeaa loppuosaa, tai toisinpäin siis tietenkin. Pareittain visa veivattiin lävitse, Jukka jääräpäänä yksin Pro-Tuoppinsa kanssa. Monen moista uuttakin lintulajia ehdoteltiin, mm. KP:n ilmoille heittämä suolakurkku-uikku, pisteet siitä KP:lle! Visan 28:sta linnusta ”pöllön tuurilla” oikein arpoivat 22 kpl Lasse ja Miikka. Väitettiin myös, että saattoi muuan Googletintti poikia auttaa… Hyvässä hengessä… Samaan happirakoon vedetiin myös, välillä juomaa jääkaapilta vain tankaten, KP:n laatima perinteisempi visa. 15 kysymystä odottivat nyt vastauksiaan. Neljännen kysymyksen tienoilla Lasse pyysi lupaa visanpitäjältä kertoa väliin vitsin ja lupa myönnettiin. Vitsi kuului: ”mikä on Air Francen suosituin myyntivaltti tällä hetkellä? – äkkilähdöt.” Seuraava visakysymys taas kuului: ”Minkä lentoyhtiön kone hävisi…” Pisteet Lasselle hyvästä ajoituksesta ja myös visassa joka joukkueelle. Me pojathan hiukan nauromme sattumalle, ihan vain pikkuisen… Eipä aikaakaan, kun oli taas tarjolla ”tärppiä”. Nyt kysyttiin ”kenen nimipäivä on tänään (6.6.09) ?” ja tähän väliin ”ruotsinmaikka-pj-Juhani” pääsi lohkaisemaan: ”on muuten ruotsalaisuuden päivä”… tiedoksi laitettiin… mutta Jukka&Kimmo -joukkue AINOANA sitten älysi tästä vetää johtopäätökset, että KUSTAAhan se tietenkin sitten on jos on ruohtalaisuuden päivä kerran, pakko olla. Juhanilla ja IP:llä luki omassa paperissaan ”jotain aivan muuta” – kumma kyllä! Eivätkä muutkaan tästä vinkistä vaaria itselleen saaneet (tämä paljastui kun tarkistettiin vastauksia).

Iltapäivän tässä vaiheessa visojen jälkeen, oli palkintojenjaon vuoro. Palkituiksi tulivat vuoden erotuomari Lasse, vuoden naistuomari Leeni, vuoden tulokas Kimmo sekä vuoden aktiivi Sami, joka siis ilman omaa syytään oli jättänyt saapumatta, muuten aktiivikin olisi paikalla ollut. Kiitospuheet menivät tällä kertaa muodossa: ”pj-Juhani kyseli ja palkitut vastailivat kysymyksiin”. PJ:n tukevahkosta nousuhumalasta (sen siitä saa kun harjoittelee peri kertaa vuodessa, niin on 6 kpl 0,33l siidereitä ihan tuubassa!) huolimatta kysymykset olivat yllättävän selkeitä. Kumpainenkin paikalla olleista palkituista jutteli pitkään ja hartaasti, myös yleisö osallistui keskusteluun. Tässä vierähti varmaan tunti jos kohta toistakin, näin muistelen (mä olin harjoitellut jo tässä vaiheessa melkein 3x annoksella PJ:hin verrattuna, mutta harjoitus tekee metsurin, ei muistipeliä!) käyneen.

Vuoden erotuomari: Lasse Vuola

Iltapäivä oli jo ehtinyt pidemmälle ja Jukka riensi laittamaan saunan tulille, jotta kaikki kerkeisivät kylpeä (tai sitten tämä oli tehty jo ennen visaa, se harjoitus, se harjoitus…) ennen kuin hätäisimmät siirtyisivät TV:n ”puutteen” ja muittenkin syitten vuoksi pitämään kotipuoleen kisastudiota katsoen Suomi-Liechtenstein jalismatsia. KP ja IP, sekä Jukka pitivät jääkaapinovesta hyvää huolta kyökissä ja puhuivat politiikasta, lähinnä äänestämisestä ja sen turhuudesta tms. Muu sakki keitä mökillä oli, olivat saunassa tai grillillä, mene ja tiedä, minä en, ketkä saunoivat, ketkä eivät…Tuosta jalismatsista on pakkoa mainita, että jalkapallosta ja etenkään Suomen kannatuksesta missään lajissa mitään tietämätön allekirjoittanut heitti jääkaapilta kaljan hausta ilmoille ajatuksen: ”Suomi muuten voittaa sen pelin todella hikisesti, jos yleensä voittaa, olkoot 2-1 vaikka”. Liimis tähän ruokapäydän äärestä ”Ei Liechtenstainin tasoinen joukkue Suomelle maalia tee…” No, niinhän se tieto kiiri mökillekin loppuillasta (kiitos nykytekniikan puhelimella netistä katsoen), jotta 2-1 Suomelle oli peli päättynyt ja Jukka siitä saamaan 14 kertaisen tulsvetoketutuksen… Olishan sen vedonkin voinut jättää kurillaan sisään vaikka sieltä möksältä… Jo ennen visoja oli lähtenyt pois Petteri ja visojen välissä (tai toisen jälkeen) Pekka. Seuraavana poistui Suolahden suuntaan Juha. Väki väheni ja pidot paranivat…

Tämän em. ilosanoman kiiriessä ilmoille olimme porukalla siirtyneet lisäravinteita masuihimme ahtamaan pihan grillille. Osa porukasta oli jo mennyt (Lasse, Ronkku,Liimis) sitä matsia katsomaan, osa oli kait saunomassa ja loput grillillä. Makkara maistui ja taivuttelimme jotakuta autollista jäämään mökille yöksi. Meinasivat sitten lähteä kaikki ja jättää 3 sankaria mökille ilman paluukyytiä… No, ei jäänyt meinaukseksi se. Perinteisestihän juhlissa autojen takaluukuilla on käyty morjestamassa ”poikaa” eli tässä tapauksessa piilopulloa, ei mestaruuspystiä. Nyt tällä reissulla Tonin autolla oli kuitenkin Phiten –kauppa ja Larin autosta olis saanut ostaa A.T.Eko –nimisen suomenhevosorhihuipun siirtospermaa… Ette halua tietää enempää… Joten tällä kertaa en kerro…

Ilta eteni ja autot hupenivat, Houkuttelusta huolimatta mökille olivat jäämässä vain Jukka, KP ja Kimmo, ne eniten viunaksi nauttineet ”mestarit”. Autoja ei jäänyt, eikä liioin kyytiä kotiin. Tässä huiteilla kello lienee ollut noin 22-reikä-perse, kun jäimme kolmistaan ihmettelemään ja jatkamaan naatiskelua. Jopas sitten pitkään viihtyivätkin tänä vuonna nuo mut poisrintäneet juhlijat, jopa 8 tuntia…

Kohta olivat Kimmo ja KP:kin valmista kauraa pehkuihin. Kello näytti (tää on varma tieto!) tässä vaiheessa 00.24. Pojat siitä pisulle, pesulle ja nukkumaan, kukin omaan kaupunkiinsa… eikun huoneeseensa. Jukalle varattiin yläkerrasta takavasen, Kimmolle keskilukaali ja KP valtasi alakerran huoneen. Jukka jatkoi iltaa ”perinteisesti” saunomalla pitkään ja hartaasti, yksin ja umpihumalassa. Viimeiset varmistussoitot kullalle kotipuoleen soiteltiin 04 maissa ja oli aika mennä allekirjoittaneenkin pitkäkseen. Ensin ”piti tietenkin” mennä pesemään hampaat (vaikka harjoittelu kertoo toista…) ja tökkimään hammasharjalla takahampaitten läheltä itselleen ”norjanpuhumiskeikka”. Tämän Kimmo aamulla tunnusti kuulleensa, että ”tais olla paha olo…” No ei siis niin paha miltä kuulosti, tuttua huttua moinen oksentelu ja nytkin itseaiheutettua, ei suinkaan alkoholin vikaa…

Aamu sarasti meille kello 10.08. Tällöin kömpiessäni itse veskiin ”räjäytykselle” heräilivät Kimmo ja KP:kin samaan aikaan. Aamupala syötiin, Kimmo toimi kokkina kananmunien suhteen. Kellon näyttäessä 11 aloimme siivota, aikaa olisi siis 3 tuntia, ennen mökin luovutushetkeä klo 14. Tietenkin mielessämme pyöri kuumana ajatus, että ”olishan se ihan kiva päästä kotiin, vaan millä kulkupelillä?” KP hoiti asiaa puhelimella Juhanin kanssa ja selvisi, että olo PJ:llä oli ollut ”hyvä” kotiin mennessä ja emäntä ”tyytyväinen”. Mitään muuta ei aluksi meinannutkaan selvitä. Kukaan (lue: Timo, Juha, Pekka kait ainakin kyseltiin tai sitten ei kaikkia noita, mutta muita) ei sitten meitä suostunut hakemaan lähteä, joten klo 13 Juhani kertoi lähtevänsä itse hakemaan kun tulee kuitenkin kerhon kustantamaa taksia halvemmaksi… Kait hän ajokuntoinen oli, ainakin laskujensa mukaan selkeästi ja ihan pirteältähän hän vaikutti… Liekö imurointia, saunan siivousta vai mitä peljänneet ukot (tai sitten meitä…) kun meidät sinne kolmistaan jättivät. Hoidimme homman kotiin ja KeSSet selvisi ilman siivouslaskua. Kimmo imuroi, Jukka siisti saunan loppuun ja hoiti puunkannon, KP oli tiskikoneen herra ja hidalgo.

Vaikka ruokaa ja juomaa oli reilusti ja lopulta yöpyjiä vähän (tai juuri siksi) oli meille jäävä jaettavaakin. PJ:n suostumuksella alkoholipitoiset ”avatut” juomat saivat jakaa ne, ketkä olivat mökin muitten puolesta siivonneet (=yöpyjät siis). KP sai siidut, Jukka olutta ja viunaa ja Kimmolle kelpasivat loput oluset. Jukka sai ainakin lisäksi ”noin viikon ruuat”, jotka kuitenkin oluitten kanssa hupenivat enemmän kuin nopeasti, alle 2 päivässä, viunaa ihme kyllä on jääkaapissa vieläkin! Kerhollekin jäi jotain (avamaton viunas, noinkohan koskaan tulee mihinkään tilaisuuteen se buteli…) käteen ja kaikille yöpyjillekin hyvä mieli, kun kotiin lopulta päästiin. Matka taittui salibandyhallien paremmuudesta ja eri alueiden eri tuomareista puhellessa, Juhanin kyydillä siis. Homma oli siis raportin kirjoittamista vaille pulkassa. Jonkun muun kuin ”jo tarpeeksi monesti kirjoittaneitten” piti homma hoitaa, mutta tässä tätä nyt kuitenkin kirjoitan… Ei tämä kuitenkaan ole kuin viides raporttini kerhon sivustoille (tai no 6. Kun yksi on foorumilla salasanojen takana vain nähtävillä…). Iltaa ”jälkeen päätäjäisten” jatkoimme kuka mitenkin, osa meni paikan päälle kattelemaan Kirittärien peliä, toiset tyytyivät TV-matsiin. Kaikille taisi kuitenkin jäädä keikasta hyvä mieli ja kait tästä paikalle pääsemättömät saavat jotain selkoa (ei, tässä ei ollut ihan kaikki parhaat tarinat…ehkä…) tapahtumien kulusta tällä kertaa. Näin nyt, ensi kerralla sitten toisin.

Jyväskylässä 17.6.2009
Jukka Airola