|
|
 |
|
 |
| |
Salibandyn MM-kisamatka
Perinteinen matka salibandyn MM-kisoihin oli suunniteltu ja halukkaita kyselty tammikuusta lähtien.
Matkalle ilmoittautui:
Reijo Lampinen
Andrew Lewis
Timo Kervinen
Petteri Heimonen
Sisu Niskanen
Pekka Meskanen
Matkan ensimmäiset ohjeistukset läheteltiin sähköpostilla.
Matka maksettiin jo hyvissä ajoin ja vakuuteltiin kaikille että passi tai henkilökortti pitää ottaa mukaan. Sveitsihän ei kaikesta huolimatta ole EU maa joten rajalla olisi meitä vastaanottamassa tulli ja rajavartiolaitos, joille ei ajokortti kelpaa tunnistukseksi.
Rahatkin joudutaan laskemaan ihan perinteisesti ”Paljonko tämä nyt on suomen rahassa no entäs paljon se on siinä mummon markoissa” jne jne…oli muuten kovin tuttu laulu, onneksi luottokortti on keksitty.
Majoitukset oli varattu hienosti hallin lähellä olevasta hotellista:
Hotel Allegra ***
Hamelirainstrasse 3
CH-8302 Kloten
www.hotel-allegra.ch
Tämä turistiluokan hotelli (avattu 1999) sijaitsee Klotenin keskustassa, hyvien yhteyksien päässä Zürichistä (15 min julkisilla liikennevälineillä). Paikallisjunat Zürichiin kulkevat puolen tunnin välein. Aivan hotellin edessä on julkisen liikenteen bussiasema. Lippupakettiin kuuluvat ottelut pelataan Klotenin Schluefweg Areenalla, johon on 10 minuutin kävelymatka hotellista. Hotellissa on yhteensä 132 huonetta, joissa kaikissa on yleisten mukavuuksien lisäksi puhelin, tv, radio, modeemi ja faksi yhteydet. Hotellissa on oma pianobaari ja ravintola.
Matkapäiväkirja
Matkaan lähdetään Andrewn autolla
Vaajakosken Osuuspankilta TORSTAINA 20.5.2004 KLO 02.30. Tällöin kuulimme että Andrew itse ei päässyt lähtemään mutta pysyi kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja luovutti uskaliaasti autonsa ryhmän käyttöön.
Kuljettajana toimi Reijo ja apukuskin paikan oli ottanut ”nopein ja notkein (kerkesi ensin)” Sisu. Muut paikat sitten taas jaettiin röyhkeimmän periaatteella ja totta kai jouduin melkein sika osastolle kun noi kokeneemmat valtasivat ”nojatuoli” paikat ensin. Toisaalta minullehan kelpasi paikka jossa pääsi makuulleen (suosikki asento). Kuva on otettu Hartolassa ja pullossa on todellakin pommakkia.
Keravan kohdalla rupesi sitten takapenkiltä kuulumaan reittiohjeita ja ikkunat rupesi huurtumaan ja jännitys kasvoi. Yleensä kun joku väittää ”tietävänsä” lyhyemmän reitin ollaan kusessa. Tällä kertaa Pekka tiesi mistä puhui ja lentokentälle saavuttiin 2 tuntia ennen lennon lähtöä. Näin oli porukalla sovittu, ettei se yö siitä parane vaikka tunnin pitempään pyörii sängyssä. Auto jätettiin lentoparkkiin ja sieltä jatkettiin linja-autolla lentokentälle.
Sitten odoteltiin lentokentällä lennon lähtöä. Ihmeteltiin ryöstöhintoja ja pohdiskeltiin että onpas meidän lento myöhässä. Sitten ilmeni että olimme väärässä osiossa lentokenttää ja meitä oli kuuluteltu jo puolituntia kokonaan toisessa kerroksessa lentokenttää. Noh me valveutuneina kuitenkin oli hakeuduttu oikealle portille vaikkakin ”vähän” myöhässä.
Lento Helsingistä Zürichiin kesti 2.5h ja allekirjoittanut heitti reippaat unet joten siitä matkasta on paha mennä sanomaan oliko se minkä laatuista, varmaan mukavaa kun niin nukutti. Lentoasemalla meitä oli vastassa Suomalais syntyinen opas joka oli varannut kyltin Toolo Salibandy jotta tietää jo tollokin että meitä odotettiin. Hakeuduimme Linja-autoon jonka oli määrä viedä meidät hotelliin ja joutessani nappasin kuvan jos toisenkin. Yksi matkalle lähtijä puuttui ja häntä odoteltiin kotvan jos toisenkin ilmeni että hänen matkatavarat olivat jääneet Helsinkiin. Sai kuulemma hyvät rahat pikku vaivasta tiesi kokeneemmat matkaajat kertoa.
Saavuimme lyhyen bussimatkan jälkeen kauniiseen hotelliimme joka vastasi aivan ennakko käsitystäni. Aikainen saapumisemme vain teetti pikkaisen hankaluutta kun huoneiden luovutus aika olisi vasta puoliltapäivin, mutta onneksi Laurilla oli Yhden hengen huone jossa pystyimme viettämään sen tunnin verran minkä huoneiden valmistelu vei aikaa. Laurin huoneessa otimme sitten todistusaineistoa siitä että matkalla ollaan ja vielä kelvollisessa kunnossa. Vas. Sisu, Timo, Reijo, Pekka. edessä Petteri ja Kuvasta puuttuu Lauri…
Lähdimme porukalla kisapaikalle, mutta matka kesti aikalailla, kun tavattiin Kilpikosket ja kun päästiin hieman eteenpäin niin tavattiin Australian valmentaja Kokkosen Toni, joka on myöskin KeSSet tuomareita.
Eka kokonainen peli Usa-Singapore, kaksi taitamatonta joukkuetta nyhjäsi kolme erää. Ruotsalaiset kollegat saivat meiltä arvosteluja erikoisista näytöistä sekä eka erän rangaistuslaukauksen aiheuttaneen tilanteen maalin hylkäyksestä. Mutta tulipahan kisat avattua oman jengin osalta.
Pelien tauottua palasimme hotellille ja ruokailussa sain porukat tilaamaan paikallista ruokaa joka.. todellakin on wienerschnitzhel ie. paneroitu porsaanleike. Yhdessä tuumin todettiin jotta hyvää on ja suomalaisen makuun sopivan maustamatonta. Ruokailun yhteydessä, mikä muuten tapahtui terassilla, spekuloitiin pelin lopputuloksen aiheuttamia seuraamuksia.
Perjantaina ohjelmassa oli Shoppailua ja Zürich kiertelyä. Lauri sai porukat ostamaan ns. Zürich lipun jolla junalla bussilla tai raitiovaunulla liikkuminen 24h ajan olisi vapaata, lippu tuli loppujen lopuksi todella hyväksi hankinnaksi.
Junaa odotellessa käytiin läpi tulevan päivän ohjelmaa ja suunnitelmia ja niitähän riitti. Loppujen lopuksi olimme hyvin yksimielisiä koko päivän ajan minne mennään ja mitä tehdään. Systeemi toimi näin…joku sanoi että mennään tuohon ratikkaan ja silloin porukka hyppäsi ratikkaan ja sitten ruvettiin kyselemään miksi tänne mentiin tai mihin mennään ja jos jollakulla oli syy niin siihen sitten kaikki tyytyivät. Kiertelimme koko päivän jalan tai raitiovaunulla pitkin ja poikin kaupungin katuja ja nähtävää riitti monennäköistä.
Viimein homma taukosi ja tavata piti Lihavan naisen alla rautatieasemalla. Muut olivat paikalla ajoissa, mutta Kervinen ja Heimonen puuttuivat joukosta, onneksi oli keksitty kännykät ja homma eteni sillä tavalla että Sisu, Reijo, Pekka ja Lauri lähtivät tutustumaan paikalliseen kansallismuseoon ja myöhästyjät tekivät mitä nyt sattuivat tekemään.
Kaikille löytyi jotain katsottavaa.
Pitkän ja uuvuttavan shoppailun ja kansallismuseon käyntien jälkeen tulimme Strasburghalliin katsomaan kun suomalaiset tuomarit hoitivat tehtäviään Englanti-Slovenia pelissä. Näimme myös tutut ruotsi tuomarit joilta piti sitten kysäistä edellisenpäivän tuomioista, selitykset eivät menneet läpi, todettiin jotta heikoilla eväillä. Vielä kerettiin viimeisen ratikkaa jolla juna-asemalle ja sieltä Klotteniin.
Lauantaiaamuna sitten tutustuimme Klotenin pikku kaupunkiin. Kiersimme idyllisen pienen kylän ja tarttuihan sieltä muutamia tuliaisia matkalaisille. Kauhistuksena matkalaisille tuli paikallinen tupakointi käytäntö, yhdestä konditoriasta meidät kirjaimellisesti savustettiin ulos.
Kun lauantaille saavuttiin katsomaan b-finaalia oli jo turvatarkastukset odottamassa. Ja jonotukseksihan se meni. Pelissä muuten tuomitsi Sirkka ja Riihimäki.
Lauantai-iltana oli sitten semifinaalien aika, Suomi oli kohtaava Ruotsin ja Sveitsi Tshekin. Noh pelit tuli katsottua ja minkäs teet homma kävi ns. reisille ja sehän tiedetään. Meni perässä hiihtämiseksi.
Sitten taas saatiin nauttia Sveitsin kannustuksesta ja hienosta salibandy pelistä. Harmi vaan että Sveitsi meni tuhrimaan voiton, kun kotijoukkue olisi voittanut, voidaan sanoa että huuto olisi ollut mahdoton ja jatkunut kauan mutta näin tällä kertaa. Mutta arvatkaa vaan onko kuvassa maali, jäähy vai vaihto?
Matkan erikoisuuteen kuului sunnuntain tiukka ennalta arvaamaton aikataulu. Eli aamulla ylös ja yhdeksän aikaan bussiin kaikkine varusteineen. Näyttihän se jo vähän matka painavan jo konkareitakin, hotellin aulassa on hyvä huilata.
Bussi tuli ja matkatavarat sekä ylimääräiset kanniskeltavat jätettiin lentokentän terminaaliin värikkäiden neuvotteluiden ja kentällä seisoskelun jälkeen. Vähän oli veikeä passien jne. tarkastus siinä ihan ulko-oven vieressä semmoisella charter tiskillä. Mutta asiassa oli se hyvä puoli että kaikki matkatavarat tuli kirjattua allekirjoittaneen nimiin joten Helsingin päässä oli tiedossa sievoinen myynti voitto…heh.
Noh sen jälkeen bussi vei meidät takaisin kisa-areenalle jossa pelit olivat juuri alkamassa. Onneksi oltiin ajoissa, paikathan olivat ns ”sika-katsomossa”, ei tarkoita katsojien käyttäytymistä tai siivoa, vaan kyseessä oli jääkiekosta tutut seisoma paikat. Ryhmämme hajosi useampaan paikkaan mutta tunnelmaa riitti molempiin matseihin sen voitte uskoa. Kuva materiaalia en pystynyt enää keräämään mutta kuviahan voi katsella netistä.
Uusia tuttavuuksia ei katsomosta saanut muttei onneksi tikkujakaan prsuuksiin tullut. Viidakon ja vahvemman laki oli tunnetusti voimassa mutta selvittiin ilman pahempia kolhuja.
Ja täytyihän se omakuvakin johonkin väliin laittaa että tiedätte olleeni paikalla. Noh finaalit olivat ohi ja kotimatka alkamassa vielä marssi bussille ja lentokentälle.
Saavuttiin lentokentälle ja viimeiset tuliaisten ostot sekä rahan hupuloinnit kävi helposti lentokentän ostos ansoissa. Siellä kukin sai rahalleen vastinetta. Sisu ansiokkaasti vartioi tavaroitamme, kun häntä ei ostos hapatus kiinnostanut.
Kotimaahan saavuttiin onnellisesti tai miten sen nyt ottaa olisihan siellä vielä aikaa vierähtänyt. Jätimme lentokentän hyvässä järjestyksessä ja Reijohan ei antanut pedaalille armoa vaan matka joutui nopeasti. Vähällä oli, jottei välillä pysähdytty ollenkaan mutta, onneksi joukossa oli yksi savuttaja ja painostuksen alaisena kuskikin joutui myöntymään tauon pitämään.
Kiitoksia kaikille matkakumppaneille sekä KeSSetille matkan järjestämisestä. Eritys kiitos auton lainasta Lewikselle.
Matkalaisten ja omasta puolesta Petteri Heimonen
|
|
|
 |
|
 |
|
|
