| |
Kaksi lajia, sama pilli vai onko?
Noh, pilli ei salibandyn sääntöjen mukaan saa olla sama kuin pesäpallossa, jossa herneettömän pillin käyttö on lähes välttämättömyys. Pesistuomariurani alkoi jo hyvin varhaisessa vaiheessa: ensimmäisen tuomarikortin suoritin 13-vuotiaana. Pesiksessä tämä on mahdollista vielä nykyäänkin, ja nimen omaan tämä, että jo nuorella kaverilla on mahdollisuus suorittaa tuomarikortti, mahdollistaa valtakunnallisesti poikkeuksellisen nuorisotuomarijärjestelmän, jota muissa lajeissa ei ole. Tällä hetkellä n. 80 % A-tason (miesten Superpesis) tuomareista on käynyt läpi nuorisotuomarikoulutuksen ja kesäisin järjestettävät valtakunnalliset juniorileirit, joiden ottelut tuomitaan erillisen tuomarileirin voimin. Olisiko tässä jotain opittavaa tai suuntaa antavaa vinkkiä myös salibandyyn?
Erotuomarivastaava J. Parviainen esitteli näkemyksiään tuomaritoiminnan tilasta viimeisimmässä Salibandy-lehdessä. Ongelmat ovat siis tiedostettu, mutta ratkaisumallien kehittäminen tuomareiden määrän lisäämiseksi ei käy käden käänteessä. Pesiksen puolella nuorisotuomaritoimintaa on ollut jo 20 vuotta. Pääosin nt-koulutus ja sen kehittyminen on ollut nimen omaan valtakunnallisten leirien sekä maakuntien nuorisotuomarikouluttajien harteilla, ja sen ansiosta voin olla ylpeä kaikesta viime vuosien negatiivisesta julkisuudesta huolimatta.
Varsinaisessa tuomaritoiminnassa yhtäläisyyksiä on paljonkin, kuten yleensäkin tuomaritoiminnassa: Jos olet omaksunut itsellesi tuomariroolin, on helppo siirtyä toisen lajin pariin, koska muuta sinun ei juuri tarvitse opetella kuin uuden lajin säännöt. Asenne, olemus, suhtautuminen pelaajiin, valmentajiin ja yleisöön sekä kaikki muu on jo harjoiteltu ja tullut vanhan lajin. Totta kai, jokaisessa lajissaan on omat hienoutensa, mutta perusasiat tuomaritoiminnassa ovat kuitenkin samat; Oikeuden jakaminen pelaaville joukkueille sekä lajin palveleminen.
Salibandyssä tuomareita on kaksi, jotka ovat keskenään samanarvoisia, vaikka vieläkin kuulee joskus kysymyksen, että kumpi teistä on se, joka antaa jäähyt. Pesäpallossa taas tuomareita on yhteensä viisi. Peli- (pää-) ja syöttötuomari ovat keskenään samanarvoisia kuitenkin sillä erolla, että pelituomarilla on oikeus muuttaa myös syöttötuomari ratkaisut, jota tosin ei juuri koskaan tapahdu. Samoin varoitusten anto-oikeus on ainoastaan pelituomarilla, mutta esim. palkkiollisesti nämä ovat keskenään samanarvoisia. Syöttötuomarin tehtävää voisi verrata salibandtytuomariin siinä mielessä, että molemmilta vaaditaan linja, jonka mukaan tuomitaan ja pelataan. Pesiksessä suurimmat keskustelut käydään syötön oikeellisuuden keskuudessa, salibandyssä ehkä siitä, millainen rike aiheuttaa vapaalyönnin ja mistä on ja rangaistuksen paikka. Pesiksessä pesätuomarit ovat tavallaan samanarvoisia, tosin 2-pesätuomari toimii täysin itsenäisesti 3-tuomarin toimintaa tarvittaessa "valvoo" pelituomari. Juoksujen syntymistä taas ovat seuraamassa sekä peli- että syöttötuomari, mutta lopullisen ratkaisun asiasta tekee pelituomari. Siksi useimmilla tuomaripareilla on käytössä ns. salainen merkki kotiutustilanteita varten, jotta erimielisyys juoksusta tai sen syntymisestä ei välittyisi joukkueille ja yleisölle.
Oma pesistuomariurani alkoi pelituomarin paikalta. Sitä pidetään yleisesti huomattavasti helpompana kuin syöttötuomarin hommaa. Tietenkin ennen pelituomariuraani toimin takaraja- ja pesätuomarina. Vaihto syöttötuomarin tehtäviin tapahtui ns. pakosta, koska silloinen parini ei suostunut kirveelläkään kotipesään menemään, joten lähdin sitten itse kokeilemaan hommaa, ja nyt olen siinä tilanteessa, että kotipesästä en lähde pois edes kulumalla. Siinä tehtävässä joutuu väkisinkin olemaan sosiaalinen ja eri tyyppien kanssa hyvin toimeentuleva: On aika haastavaa kuitenkin, kun 15 äijää seisoo kahden metrin päässä ja kaikki huutaa kuorossa "väärä" ja tuomitset syötön oikeaksi. Puhelahjoista on siis suurta hyötyä. Samoin huumorilla pääsee pitkälle pesiksessä kuin myös salibandyssä.
Se kuva, että pesäpallossa pelaajat tai pelinjohtajat saavat tehdä mitä vain tuomareita kohtaan on täysin väärä kuva. Joskus näin ehkä on ollut, mutta tänä päivänä epäurheilijamaisuuksiin puututaan kovalla kädellä. Spontaanin reaktion salliminen kuuluu lajin kuin lajin luonteeseen, mutta aina kun epäurheilijamaisuus kohdistuu tuomariin, toisiin pelaajiin tai yleisöön, sanktiota rapsuu. Joku viisas koripallotuomarikouluttaja on sanonut, että aina kun pelaajan kommentissa esiintyy "Sinä" -sana, on rangaistuksen paikka. Tätä olen pyrkinyt noudattamaan molemmissa lajeissa.
Tero Ruuskanen
|
|
|
