| |
Rutarannan valloitus osa 2
Eli KeSSet ry:n kauden 2004-2005 päättäjäiset Pekka Meskasen mökillä Hankasalmella.
Paikalla olivat seuraavat aktiivit ja kynnellekykeneväisimmät kerhomme tuomarit:
Pekka Meskanen
Jukka Airola
Jani Mäcklin
Reijo Lampinen
Andrew Lewis
Jouni Suominen
Timo Kervinen
Paavo Kantola
Kerhomme jäsenistö johtokuntaa lukuunottamatta on siis ilmeisen raitistunutta sakkia tai sitten mahdollisesti yötäpäivää työssäkäyviä tai kesän ensiauringosta muualla mieluummin nauttivia pilliinpuhaltajia. Näin voitanee päätellä, kun kokonaista 2 rohkeaa (listassa alimmat) miestä olivat saapuneet paikalle johtokunnan maaritteluista ja tiedossaolleen erotuomareiden SM-turnauksen kullanhuuhdontajuhlien jatkojen rohkaisevasta vaikutuksesta huolimatta.
Henkinen (ja hiukan fyysisempikin) herätys tulevaan koitokseen oli harvoille ja valituille (Antille ja Janille puolisoineen) tapahtuva jo edellisenä yönä tasantarkkaan 05.03 maissa, kun stoorinkirjoittaja palautui pikkuveljensä tupareista kotipuoleen, eikä kerhon sivuilla ollutkaan luvattua autokolonnoiden kokoonpanoa. Siitä sitten rohkeasti "sorilla kehiin" - tyyppinen kysely Raneso:n (nimi muutettu mainostamisen pelossa) ilmaistekstareilla herroille, että mistä ja milloin on lähtö. Aamusella eli heti puolenpäivän jälkeen asia olikin pulkassa ja kelkat kohti Hankasalmea lähtivät Antin, Jounin, Paavon ja Jukan kohdalla vanhalta rautatieasemalta kohti Vaajakosken BCA-huoltoasemaa (juu, on tää vitsikästä), jossa toinen autokunta oli määrä tapailla heti, kun Timon pesispeli oli saatu päätökseen. Lampisen Reijon punainen Passatti (mainostuspaniikki loppuu nyt) kaartelikin aseman pihaan 15.30 maissa ja matka kohti juhlapaikkaa oli alkava. Isäntä oli paikalle mennyt jo etukäteen valmistelemaan mökkiä koitosta varten, vaikka turhaahan se "pelottelu mökille" oli, mitään emme "saaneet" kait rikottua tänäkään vuonna, joten ainakin siisiä sakkia ollaan.
Reijon autokunta (jossa siis loput listassa mainitut - Pekka) kaartoi kohti Hankasalmea sellaisella vauhdilla, mutta taktisesti väärästä "portista" huoltsikan pihasta, että jo janoisilta ukoilta toisessa autokunnassa jäi matkaeväät saamatta kyytiin. Tämä tilanne korjaantui hiekkatiellä jo melkein perille päästyämme, kun Antti teki taktisen siirron ja hiljensi tallimääräyksen tyyliin senverran, että Reijon autokunta oli pakotettu saavuttamaan. Ohikin päästimme heidät, mutta sitten juuri ennen tasoristeystä rautatien kanssa Reijo löikin liinat kiinni yllättäen. Antti käytti tilanteen hyväkseen ja siihen vain Volvo parkkiin tielle aurinkoiseen kohtaan Reijon auton ja tasoristeyksen eteen ja lännen tyyliin tekemään "ryöstöä" eli oluita kinuamaan. Ei tarvinnut kinuta, Jani naama virneessä ja Pelimies taustalla pauhaten (liekö nostattanut virettä sen verran, että heltyi moiseen) oli jo autosta nousemassa Jounin tuomien (värvätty toki oltiin herro ko. hommaan) oluitten kanssa. Mainittu iloliemi osoittautui sitten Kööpenhaminalaiseksi, tai kuten myöhemmin ainetta tällä reissulla tultiin yleisemminkin Janin esimerkin innoittaman kutsumaan "Carlsbergin veljesten purkittamaksi, Pro-paply tö pest pier in the wöörlt" 5.0% A-olueksi.
Perille päästiin hetimiten 16 jälkeen siis, isäntä kiillotteli POIKAA kuistilla ja järjesteli paikkoja ahkeran näköisenä. Kättä heitettiin Pekalle kukin vuorollaan ja Pekka toivotteli ukot tervetulleiksi lukaaliinsa. Sää oli kiva muuten, mutta tähän vuodenaikaan tuuli pukkaa olemaan kohtuullisen kylmä järveltä päin puhallellessaan (voisko joku myydä vielä muutaman l-kirjaimen?), joten tyhmemmätkin (tai ainakin automatkaan tarkoituksella isona ukkona sortseilla varustautunut allekirjoittanut) päättivät vetäistä talvisempaa kalsaria alle ja sitten päällimmäisiä kuulumisia vaihtamaan kuistille. Juttu lensi ja kännykät pirisivät, veteenkin meinattiin kokeilla heittää Paavon kännykkä, miehelle kun tuli varmaankin tunnin puhelu ihan siihen laiturinnokkaan! Varmaankin paikallispuhelu kun oli noin tarkka, ois puolimetriä "ohi" ollut niin olis ollut järvessä, mutta nyt jäi puhelu (ja puhelin) kuivalle maalle. Sitten hienovaraisesti kerroin juniorille (ainakin noin vihellyspuolella mitaten), että "etsä viitsis laittaa kiinnemmälle tuota" ja Paavohan kait uskoi, kun puheluita ei sittemmin enää kuulunut (tai ei huomattu niin tarkasti).
Pekka kaivoi sellaista laimeahkoa 80 % juotavaa jostain kolosta esiin ja kaateli sitten kerralla litranverran boolimaljana toimineeseen vaaleaan ämpäriin ja kyseli sitten tilastollisestikieroutuneimmalta eli multa, että "kuin paljon tähän laitetaan lantrinkia, että tulee juotavaa". Ilman sen suurempaa (tässä vaiheessa) laskutoimitusta tuumasin, että "vedä täyteen" ja hetken kun laskeskeltiin, niin "keitoksesta" tuli tulilientä sanan varsinaisessa merkityksessä tuolla sekoittelulla, noin 20 % miesten juomaa! Naisiahan ei tunnetusti ole kerhomme kekkereissä aivan viimeaikoina näkynyt. Myös kirkonmies Antti päätti kokeilla ¼ lasillisella, vaikka oli poistuva puolenyöntienoilla. Antin autokuntaan olikin sitten kova tunku, mutta siitä myöhemmin lisää.
Päällimmäiset kuulumiset vaihdettuamme aloimme ihailla POIKAA, joka siis kerhomme uroitten toimesta oli paikalle saatu hankittua, vaikka "parhailla paikoilla" ollut erotuomari JO ei ollut sitten erästä kuulemma varsin komeaa Paavon syötöstä one-timerillä Janin ylämummeliin lauottua maalia nähnytkään Joensuussa käydyissä kisoissa. Tästä episodista nousikin lopulta varsin miellyttävä ja jäseniämme kovastikin naurattanut tapahtumasarja, kun Jani säännöllisin väliajoin muisti muistuttaa JO:nia lyhkäisillä "paikallispuheluilla" tyyliin: "tais sitten olla maalissa se pallo, et kuitenkaan viheltänyt?" Onneksi JO:kin suhtautui asiaan varsin leppoisasti meilestäni, vaikka hiukan Jani puheluita meille muille kaiuttelikin ja hiukan ehkä remahtelimme puheluille. Ettei vaan olis luotto Keski-Suomen poikiin olut niin kova, että tahallaan jätti näkemättä ja tiesi, että näin saadaan juttua koko vuodeksi aikaiseksi??? Mutta tuomarithan (ainakaan puusilmät, eihän) ei näitä pelejä lopulta ratkaise ;-) JO:lle isot pisteet kärsivällisyydestä ja meille hyvät naurut moneen otteeseen reissun aikana. Maasta ne pienetkin vitsit ponnistaa!
Tässä välissä sitten palkittiin vuoden ansioituneimmat erotuomarit tai ainakin sellaiset, joille löytyy kategoria johtokunnan viisaissa päissä eli vuoden tulokas, vuoden aktiivi ja vuoden erotuomari, saivat kukin palkintonsa. Tarkemminottaen vuoden tulokas ei saanut, Määtän Ville kun ei ollut paikalle saapunut. Muille palkittaville saatesanat lausui (ja Villekin lausui kyllä, kovasti oli kehittynyt ja osallistunut talkooturnauksiinkin yms.) ja ajatuksia ilmaisi Reijo, palkinnot ojensi Pekka tai Antti tai joku muu kuin minä tai Jani tai Paavo, nyt en satu tarkkaan muistamaan ja Timohan tuosta jäi vielä mainitsematta. Vuoden aktiivina palkittiin Paavo, www-sivun tekeminen ja organisointi ja palkintoa vastaanottamaan tuleminenkin ainakin painoivat vaa´assa.Vuoden erotuomarin valitsivat kuten ennenkin kerhomme ne aktiiviset tuomarit, jotka kehoituksesta kävivät nettisivuilla äänestämässä "mies per ääni ja ei kait itteensäkään saanut äänestää" -periaateella. Jostakin oli jo aiemmin kuulunut epäilyjä, että montakohan ääntä tuolla Janilla on ollutkaan käytössään, mutta niinvain Jani tuli valittua neljännen kerran peräkkäin vuoden ET:ksi (aika komea titteli, vastaa varmaan elokuvamaailmassa vuoden näyttelijää, jossakin leffassa…). Ansioistahan se kyllä rehellisesti sanottuna meni, vaakakuppeloissa varmaan toimiminen liigatuomarina ja kerhon asioita hyvin organisoivana puheenjohtajana olivat varmaankin ainakin osalla äänestäjistä olleet kriteereinä.
Allekirjoittanut oli väännellyt 30 kysymyksen visailun, joka sitten päätettiin järjestää poikkeuksellisesti tässä vaiheessa juhlailtaa ja vielä ulkosalla, kun keli suosi. Joukkue "keinutuoli" koostui Reijosta, Jounista ja Timosta, vastapuolella siis joukkue "pöytänä" häärivät Jani, Antti, Pekka ja Paavo, joka aina mainitaan viimeisimpänä vaan ei vähäisempänä ;-) jostain kumman syystä…JR… Kisa pysyi tasaisena koko ajan, joukkue "keinutuoli" kasvatti johtoaan 10 kysymyksen sarjoissa 1 + 1 + 1.5 pisteellä per / 10 kysymystä. Halukkaille visailijoille jotka paikalla eivät olleet postitan visan sähköisenä versiona, jossa rehellisille ukoille on vastaukset mukana. Tiedän tällaisia kerhomme jäseniä löytyvän ainakin Helsingin seudulta, ikävä ettei sieltä tänävuonna kerhon monivuotinen aktiivi päässytkään mukaan. Toisaalta, ainakin visa pysyi tasaisena, veikkaan meinaan, että kun tiedon erään nimeltä mainitsemattoman KP:n (linja pitää!) jättäytymisestä pois karkeloista sain, niin visakysymyksiä tuli senverran "helpotettua", että 14 pisteen voittopottiin tuo visailu-ex-Pertti olisi varmaan pystynyt yksinäänkin kolmantena joukkueena. Ilman sarvia ja hampaita muita visailijoita kohtaan! Katsomme mitä tuleman pitää…Kisa siis pidettiin kunnialla loppuun, mukavasti siinä ainakin toista tuntia vierähti (rohkeimmat veikkasivat kahta, jopa kolmea), kukaan ei enää tässä vaiheessa turhaan kellosta mitään murehtinut, mutta hauskaa oli ja kuitit lensivät kysymysten välillä suuntaan jos toiseenkin! Myös tuomari sai tälläKIN kertaa osansa, muka suosinut lopulta kisan "hävinnyttä" joukkuetta joissakin vastauksissa, jopa NÄYTTÄNYT vastauksia joukkueelle "pöytä", hyi hyi…Pekka se vaan on sen verran kiero visailija, että kummasti livahti jossain vaiheessa taas selän taakse, vaikka tiedossa moinen yritys olikin. Toihan se Reijokin makkaran mulle yllättävästä suunnasta, Jani kun oli paistellut apujoukkoineen "alkupalaa" samalla kun kisa oli puolenvälin ylittänyt, ruokaa kun tehtäis vasta vähänajan kuluttua.
Vähän aikaa kuluikin ja saunaa alettiin lämmitellä ja ruokapuolikin alkoi käymään mielessä. Osa kantoi vettä saunalle, osa auttoi parhaan kykynsä mukaan Jania ruuanlaitossa (kyllä kokki on aina kokki!!!) Pekan kodalla. Pyttipannu paistettuine kananmunineen kaikkineen maistui taas raavaalle sakillemme loistavasti. Pienenä miinuksena mainittakoot, että toivottavasti se Pekan kota on edelleen maankamaralla, yhteistuumin kun oltiin sitten päätetty (siis selkee sumea virhearvio Pekalta, Janilta ja multa) jättää kaasuhana auki ja se vasta aamulla huomattiin. Onneksi Pekka ei mennyt kotaan aamusella tupukki suussa paikkoja tarkastelemaan…
Sitten olikin POJAN aika päästä saunomaan. Poika ja kaikki 8 muutenvaan raavasta miestä mahtui saunaan sopuisasti vuorotellen, joten kukaan ei jäänyt kylmäksi. Reijo jotain valitteli kun ei saanut heitellä löylyä ihan miten sattuu, minun tietooni siis tuli ainakin tässä vaiheessa se, kuka oli "ravustuksen" käynnistänyt 2 vuoden takaisella reissulla (vrt. "Kisailumiellellä kesäkelissä" -raportti). Jo ennen saunomista oltiin jopa tämänkertaiset kisailut tehneen allekirjoittaneen antaessa myöntymyksensä päätetty, että "turhat kisailut jätetään tänä vuonna väliin, alkaa tulla ilta ja pitää ehtiä saunoa yms, eikä tietovisaa lukuunottamatta olla liikaa jouduttua aika ja resursseja tuhlaamaan kisojen valmisteluun", joten iltamat jatkuivat vapaamuotoisissa merkeissä. Kirjoittaja arvauksena heittää, että saunomisesta ja pojan kylvettämisestä on muutama kuva tuhatta sanaa parempi esitysmuoto. Tässä vaiheessa tällä jutulla on meinaan kertynyt mittaa jo 1385 sanaa ja 9913 merkkiä. Lisää tulee vielä…
Carlsbergin poikain panot tölkkeihin maistuivat hyvin, booliämpärikin tyhjeni uhkavasti, vaikka kaikkien tiedossa olikin, että nyt ei nesteet pääse loppumaan ainakaan kesken tällä reissulla…Nyt sitten oli vuorossa yleistä vilvoittelua, "vanhat jäärät" keskusteli jotain saunan eteisessä ja me "nuoret" Paavo ja minä (kato, Paavo ei jäänyt viimeiseksi) päätimme sitten ottaa vielä uusintakierrosta jo sammumaan melkein päässeessä saunasssa (arinan alla oli hiillos siihen puhallellen (kiitos, tulihan niitä l-kirjaimia lisää!), joten eikun puita hakeen ja vettä kaivosta (hienohelmat ei järvivedellä turhaan peseydy, huomasin juuri!) ja homma toimimaan, kunhan tuo vanhainkomitea saatiin ohitettua saunan eteisessä. Sitten sai parien napakoitten löylyjen jälkeen saunominen riittää, mutta "Kööpenhaminalainen" maistui Anttia lukuunottamatta kaikille "vilvoittelun osa 2" yhteydessä. Tuolloin kello löi jo yli puoltayötä ja Antin etukäteen ilmoittama "viimestään puolenyönmaissa mää lähden, tulkaa mukaan ken haluaa" -aika oli koittava ja puolet porukasta oli lähtevä kohti kotinurkkia. Kummallista luovuttasakkia nuo nuoremmat, kerrankin kun siis nesteytyskin olis ollut haarukassa… Huhujen mukaan Timo vietiin kotiin (täh!!!) ja pojat (Paavo taas ekaksi ja Jouni toiseksi) "jonnekin kaupungille varmaan", POIKA jäi kuitenkin kuuntelemaan tyynentyneeseen iltaan Janin poppilevyltä kettoblasterin suoltamia sulosointuja kansamme. Hyvin metsä raikuikin (Pekka oli ottanut selvää, että lähimaastossa ei ole asuselemassa juuri tuolloin ketään) ja järvi kaikui Pelimiehen, Life is Life:n, Hey Baby:n, Uua hela nattenin ja muiden sporttimaailmasta tuttujen sävelten tahtiin.
Sitten tapahtui taas kummia juttuja. Jani sai päähänsä (mikä lie oikku tuokin ollut kesken napanderinoton) käydä hakemassa tälläkertaa "Hartwallin poikain pullottamaa" - "KYLMÄÄ Vissyä" - kuten asian ilmaisi, mutta kaikki ei mennytkään aivan putkeen. Joku ryökäle (eli Pekka) oli tavanvissypulloihin tehnyt ohuenlaisella tussilla "jotain sottua" ja Jani kaarreryypyn otettuaan siitä huomaamaan, että "ei aivan ollut sitä mitä piti" vaan hiukan vahvempaa myrkkyä. Tuota sulojuomaa sitten huomasimme aamulla olevan Pekan 2:ssa jääkaapissa enemmänkin ja Janin jutuissa oli kuuleminen. Kuuleminen oli taas tässä vaiheessa myös JO:lla, jolle pari edellämainitun kaltaista puhelua päräytettiin ilmoille ja "Pro-paplyä" kulualupsahteli kuski-Reijoa lukuunottamatta kaikilla muilla siinä "lättänäjuustolla" ja sipuli-tee-kahvi-tai-muusellainen-makkaralla päällystetyjen karjalapiirakoiten ja keitellyn kahvin kanssa. Epävirallinen "sokeuskisakin" järjestettiin katselemalla kyökin ikkunasta mitä Pekka oli raapustanut spräyllä keloon, jonka oli järvestä autotallin yläpuolelle nostellut roikkumaan. Carlsbergia oli tarjolla taas voittajalle, Jani käytti mahdollisuutta hyväkseen ja haki "narikasta" Pekan itsestääntarkentavat kiikarit, joilla sen suuremmitta säädöittä näkee niin 10 metrin kuin 100 metrinkin päähän. Päädyimme harkitsemaan vastaavien kiikareiden ostoa myös Jyrki Oksmanille (HUPSIS !) lahjaksi kerholta, sattuneesta syystä. Rutarantahan siellä sitten luki ja tälle jutulle otsikko siitä. Arvauksiin ja tiirailuihin meni toki aikansa ennen kiikareiden kaivamista esiin…
Pihalla juttelimme kaikista mahdollisista ja mahdottomista asioista, joita kerhomme saa kokea aluejaon ensikaudelle muuttuessa samaksi kuin pelaavilla joukkueillakin. Jäämme kauhulla odottelemaan…Kohta olikin se aika päivästä, että Pekan Passatti kaartoi pihaan Seikun saattelemana. Katselimme josko Seikku vetäisee talliin vanhasta muistista, Reijon auto kun oli siellä passissa, mutta eipä onneksi vetäissyt! Seikulla oli mukaan jotain roskasäkkejä (ties mitä ruumiita kuskas mustissa jätesäkeissä) ja notkeimmat miehet Jani ja Reijo kantoivat säkit rantapusikkoon…tjaa…eli mihin "käskettiin". Hiukan vaihdoimme vielä kuulumisia Seikunkin kanssa, korjailimme paikat kuntoon missä ne olivat tulessakin, lähinnä makuupaikkojen petaaminen oli siis ohjelmassa. Hätäisemmät kävivät tyhjennyksellä ennen Reijon kyydillä suoritettua kotimatkaa (ihan vaan saissella), evästä messiin (on sen verran pitkä stoori tässä työnalla, että 2-3 tölkkiä ei riittänyt tänne asti) ja baanalle kohti Vaajakoskea ja siellä Kaunisharjua, jonne Jani piti heittämän. Hiukan kaarreltiin risteyksissä ylimääräistä gruisailia, mutta Janin jäätyä kummipoikaansa onnittelemaan synttäreitten johdosta, Reijo kuopaisi minutkin kotiin kaikinpuolin mukavissa tunnelmissa. Lupauksesta huolimatta raportti siis tässä valmistuu vasta näillä minuuteilla, toivotavasti ei sisällä niin paljon typoja, että haittaisia sisällön selkeämistä lukijoille. Täytynee tarkistaa josko jonkun sais karsittua pois - juttu Janille - ja eikun julkisuuten! Kohdelkaa kirjoittajaa asianmukaisella hellyydellä, kyllä tällaisen tekeleen Salibandyerotuomareiden Suomen Mestarit 2005 uskaltavat juhlistaan julkaista ihan kerhon sivuston julkisellakin puolella. Viralliset pelit ja stoorit kun on ohi, niin tuomarinkin on toki aika rentoutua, joskushan joukkueiden on havaittu ennen lauantain pelejä rentoutuneen jo esimerkiksi perjantaina…
Allekirjoittanut kiittää ja kuittaa, kesäharjoitelukausi käyntiin ja kohti uutta ja ihmeellisempää kautta 2005-2006. HYVÄÄ KESÄÄ kaikille tämän jutun lukijoille toivottaa:
Jukka Airola
(Lisää kuvia tulossa myöhemmin.)
|
|
|
