U19 TURNAUS TURUSSA – Vappunenästä matkalle finaaliin
Erotuomarointi on täynnä yllätyksiä. Sellainen voi olla oven takana. Pidä siis puhelin päällä ja käytä tarvittaessa Fonectaa selvittääksesi, kuka soittaa. Tällainen yllätys oli luvassa kahdelle erotuomarille vappuna.
Erotuomaripari Fordell-Vuolan kausi 08-09 oli päättynyt onnellisissa merkeissä miesten puolivälieräottelupariin SPV – Classic ja liigakarsintaan. Kaksikko oli hyvää vauhtia valmistautumassa kohta alkavaan kesäharjoittelukauteen. Yhtenä etappina oli vapunvietto Turussa.
Vappupäivän iltana puhelin soi. Nokian näyttö uskotteli, että kysymyksessä on kansainvälisen erotuomarivaliokunnan jäsen ja vastaavan kansallisen orgaanin puheenjohtaja Klaus Koskela. Ihmettelimme asiaa, koska tapana ei ole ollut saada puhelinsoittoja erotuomariasioissa vappupäivänä. Ehdin jo miettiä, onko Tero antanut ADT:lle positiivisen näytteen. Rohkaisin itseni ja vastasin. Klaus meni asiaan:
K: ”Terve Lasse, olisitteko kiinnostuneita tulemaan ensi viikon tiistaina alkaviin junioireiden MM-kisoihin Turkuun?”
L: ”öööööö… Mihin rooliin?” (Ajattelin tässä vaiheessa, että toimitsijaksi tms.)
K: ”No mihinköhän ajattelit!?!”
Tässä vaiheessa totuus alkoi paljastua. Otin pienen aikalisän neuvotellakseni tuomariparini kanssa. Neuvottelu oli varsin pitkä (n. 2 sekuntia). Puhelinsoitto Klausille ja ensi viikko alkoi olla paketissa. Asetimme tavoitteeksemme finaalin. Vappusuunnitelmat muuttuivat vähemmän rankaksi, aiheesta!
Uusi – kansainvälinen – maailma
Reservin nostamisen taustalla oli toisen epäonni, eli norjalaisparin toisen oikeudenjakajan loukkaantuminen. Tämä epäonni oli meidän mahdollisuutemme, ja mahdollinen onnemme.

K: Blues Brothers on the way to the game
Varsinainen valmistautuminen alkoi, kun kaikkien säätöjen kuningas Anssi Silvo ohjeisti kahdenkeskisen matkamme aikana rookieta turnaukseen. Ohjeita oli monia, mutta keskeisin oli: ”Kaikki säädöt minimiin”. Tällaisille armeijakuriin tottuneille ja muutoinkin alistuville persoonille ohje osui kuin nyrkki silmään… Not.
Hotelli oli Hamburger Börs, joka sijaitsee 120 askeleen päästä Teron kotoa. Tästä huolimatta jouduimme Anssin kanssa hakemaan Teron (Sedän) kyytiin. Sedän Kuntopohja oli vielä tässä vaiheessa arvoitus. Yksi syy saattoi olla ghettoblaster eli ”SINKO”, jonka hankimme viime kaudella play off –vaiheeseen, ja joka sai osansa julkisuudesta luurankomediassa. Todettakoon, että kysymyksessä ei ole kevyt kertasinko, vaan enemmänkin Apilas, jonka kantaminen ei ole mikään mukavin tehtävä. Tsemppimusiikkiamme, joka kuului Turku Areenalta hotellille saakka (7km) kommentoitiin jostain syystä vähemmän heteroksi. Emme kuitenkaan soita metallia sen vuoksi, että joku pirkanmaalainen siitä tykkää!
Olimme ajoissa ensimmäisessä Referee –meetingissä, joten onnistuimme noudattamaan Anssin ohjetta ainakin puolisen tuntia. Saimme tietää, että ensimmäinen kansainvälinen ottelumme tulee olemaan Puola – Unkari
Aamuherätyksestä alkaen ilmassa oli aidon kliseisesti suuren urheilujuhlan tuntua. En ole itse ollut koskaan niin fiiliksissä ennen peliä.
Ottelu meni hyvin, vaikka hyötyhuudot olivat välillä mallia ”PELLLLAAPLAAAAYYY”. Norjalainen tarkkailija oli tyytyväinen, mutta muistutti, että positiivista energiaa pitää löytyä enemmän!
Tulos: 9-9
Jäähyt: Hun 6 min, Pol 2 min
Ottelun jälkeen ajoin yli-innokkaasti parkkihallissa 70 km/h, vaikka nopeusrajoitus näytti 20 km/h. Louhi –parkkitalon isäntä tuli mouhaamaan – ihan aiheesta. Käytimme kuitenkin erotuomarin myyntitaitojamme, ja vihainen sävy vaihtui nauruun alle kolmessa sekunnissa. Jotain hyötyä tästä lajista on, todistetusti!
KV-turnauksen rytmiä
Tämän jälkeen on vaikea jälkikäteen yksilöidä, mitä tapahtui minäkin päivänä. Jossain vaiheessa matkaa erotuomarikaksikon jalat alkoivat huutaa päivisin, iltaisin ja erityisesti aamuisin. Näin ollen loppuviikon päivät alkoivat kuntopyörältä. Eipä olisi meistä uskonut.

K: ”Come to our place!” Jukkaa ja IFF:ää kiinnostaa ihan kympillä!
Iltaisin kävimme ”iltalenkillä” muiden erotuomareiden kanssa. Erityisen läheiseksi (mutta ei liian läheiseksi) tulimme ruotsalaiskaksikon Danielin ja Olan kanssa. Oli hauska havaita, että he olivat aivan samantyyppisiä ja samanlaisella salibandyhistorialla sekä ajattelutavalla varustettuja. Läppä lensi, mutta se oli niin huonoa, että painavaksi sanaksi sitä ei saa millään. Todettakoon, että Daniel ja Ola ovat oman tiensä kulkijoita, aivan kuten mekin.
Kun meillä ei ollut omia otteluita, hengailimme usein Turku Areenalla ja hakeuduimme tärkeinä miehinä aina VIP-tiloihin. Siellä pääsimme koskettelemaan mm. miesten maajoukkueen tuliaista, Poikaa. Koimme myös hauskan hetken, kun 7 cm minihameella varustettu mannekiinikaksikko kysyi ylväänä meiltä: ”Mikä teidän funktio oikein on täällä?”. Meinasin revetä ihan täysin. Jokainen voi mielessään miettiä, mikä heidän funktionsa oli.
Turnaukseen kuuluivat myös edustustehtävät. Ensimmäisestä tilaisuudesta olimme pois Anssin, Miikan ja Tommin ohjeista huolimatta. Eniten ohjeita osallistumisen pakollisuudesta antoi herra Silvo, joka ei kuitenkaan itse osallistunut yhteenkään tilaisuuteen ollen aina muka jossain tuomaritehtävissä ?! Päätimme kysyä asiaa suoraan mr. headmasterilta Thomakselta, joka antoikin suostumuksen poissaoloon hyvien perusteluiden ansiosta. Turun tilaisuudessa olimme. Nielaisimme rautakanget ennen astumista kaupungintaloon ja oksensimme ne ulos astuttuamme pihalle. Edustus ei ole meidän hommaa, hoitakoot poliitikot ne.

K: Skandinavian urhot

K: Miikka ja Tommi nauttivat edustamisesta täysin siemauksin. Meppiainesta?
Takaisin peleihin
Vihelsimme ennen viimeisiä asetteluja 4 ottelua. Latvia – Sveitsi –peli oli näistä jollain tavalla tasokkain. Mieleenpainuvin oli kuitenkin Kanada – Viro.

K: LAT – SUI, tilanne kehittymässä
Kanadan joukkueessa pelasi mm. 5 NHL-varattua pelaajaa, ja kaikilla muillakin pelaajilla oli valmentajalta vielä varmistamani tiedon mukaan ainoastaan jääkiekkotausta. KP Autio olisi hypistellyt sormiaan ja varannut taskuunsa muutamankin punaisen kortin tilaisuutta varten. Kanukit pelasivat hirveällä sydämellä. Salibandysta ei ollut kysymys, vaan taistelutantereesta.

K: Hyöty päällä Virolle – taas kerran.
Kanada jäähyili ja Viro yritti väistellä viritettyjä miinoja. Tilanne rauhoittui vasta sitten, kun olin sanonut Kanadan harteikkaalle numero 19:lle, että ”Stop thät härsiminen”. Kanukki ei tiettävästi ymmärtänyt härsimisen merkitystä, vaan 9 sekuntia tilanteen jälkeen hän päätti läimäistä kaveria pohkeelle ihan huolellisesti. Mietin jo PR-punaista, mutta annoin – KP:n ideologian vastaisesti – vain 5 minuuttia. Pelkäsin kuollakseni tappajan paluuta kaukaloon, mutta kuinka ollakaan kaveri hymyili loppupelin ja syötti kolme maalia. Kanada taisteli 110 %:sti loppuun saakka, vaikka peli oli ratkennut ajat sitten. Ottelu oli mahtava erilaisella tavalla ja äärimmäisen haastava kokemus.
Finaalit
Finaaliin aseteltiin Sveitsi, pronssiotteluun ajoissa bussiin löytänyt Singapore ja B-finaaliin Suomi. Kotimaata kyseisessä ottelussa edustivat allekirjoittanut ja melkein rullatuolista viheltänyt Fordell. Asetimme tavoitteeksi ennen turnausta finaalin. Koska Suomi pelasi A-finaalissa, tavoite oli täytyttävä B-finaalissa, jossa kohtasivat Viro ja Puola.

K: Tiukka paikka valokeilassa
Kokonaisuutena onnistuimme viemään omaa suoritustamme jatkuvasti eteenpäin. Viimeiseen peliinkin tehtiin ”tuunausta”, jonka kapellimestari oli Lauri Oksanen. Oma ajattelu yhdistettynä tarkkailijoilta saatuun palautteeseen ja erityisesti edellä mainitun synteesin käytännön toteuttaminen kentällä on ensiarvoisen tärkeätä, jos aikoo kehittyä. Opimme tässä turnauksessa oppimaan.
Finaalitapahtuman jälkeen oli aika suunnata kotiin. Emme kuitenkaan suunnanneet kotiin, vaan erotuomareiden päätösjuhlaan, jossa nähtiin ”Referee dance, feat. Daniel & CO”. You spin my head right round”. Poistuimme ennen muita (ennennäkemätöntä), ja muistutimme singaporelaisille ystävillemme ”You never walk alone”. Parasta turnauksessa oli erotuomarijengin hyvä henki.
Vasta turnauksen jälkeen meille selvisi, että olemme virallisesti IFF:n tuomareita ainakin seuraavan kauden loppuun saakka. Katsotaan tuleeko asetteluja ensi kaudelle. Joka tapauksessa kokemuksen jälkeen ei voi olla kuin yksi tavoite kaudesta 2010 eteenpäin.
Jyväskylä - 20.5.2009
Lasse Vuola