Pelimiehet kullanhuuhdonnassa susirajalla

Jaakko Andersson
Petteri Heimonen
Juha Kaivo-oja
Paavo Kantola
Sami Karttila
Reijo Lampinen
Miikka Liimatainen
Jani Mäcklin
Tuomas Paananen
Jens Pedersen
Petri Ronkainen
Lasse Vuola
Kari-Pekka Autio, henkinen valmennus

Tanssisali Lutakon parkkipaikka la 21.5. klo 5.40. Sovittuun lähtöaikaan jäljellä vaivaiset 5 minuuttia ja paikalla ainoastaan Jani, Tuomas, Reijo, K-P ja Petteri. Hieman aiemmin oli toki tullut tieto, että Tasen joukkueen lähtö(kään) ei ollut sujunut jouhevasti, vaan porukkaa oli haalittu ties mistä ja oli joku jäänyt baariinkin. Aika oli siis puolellamme ja ihme kyllä, kaikki matkalle lupautuneet Helsinkiin sairastelemaan jäänyttä Suomis-Jonea lukuun ottamatta olivat kyydissä, kun "Kostas - saaren paras kuski" lähti pitkälle ja vaativalle matkalle puolisen tuntia myöhässä. Mestarillista toimintaa! Tamperelaisten henkiset valmentajat yrittivät valaa joukkueisiinsa uskoa moninaisin keinoin, mutta Heikkilän, Kesäläisen ja Salmisen harrastama kunnioitettava psyykkaus taisi kääntyä itseään vastaan. KeSSetillä riittivät kevyemmät keinot. Pääasia oli kuitenkin, että tunnelmaa riitti. Toki kriittisemmissä jälkiarvioissa turnauksen erotuomaristoon lukeutunut ja kesken päivän paikalta poistunut T. Kervinen oli valmis kovempiin keinoihin Tampereen valmennustrioa vastaan.

Komealla ja tällaiseen tapahtumaan oivasti sopivalla Joensuu Areenalla vihellettiin kuudensien salibandyerotuomareiden SM-kisojen avauspelit käyntiin klo 9.30. KeSSetin ensiesiintyminen tuli ajankohtaiseksi puoli tuntia myöhemmin. Ilman yksiäkään yhteisiä harjoituksia turnaukseen saapunut joukkue sai vastustajakseen Usbek Dädit. Jo edellisenä iltana paikalle matkannut Uudenmaan porukka oli varsin aseeton ja väsynyt. 3-0 - rutiinivoitto avauspelistä oli hyvä alku turnaukselle. Petteri teki kaksi maalia ja Sami yhden. Maalissa Jaska pelasi tyylikkään nollapelin tehden myös selväksi vastustajille maalivahdin koskemattomuuden. Vastedes Jaska luuti puolustuksessa tunnontarkasti.

Reilun parin tunnin tauon aikana joukkue tankkasi ja keskittyi tuleviin peleihin ilman henkisen valmentajan häiritsevää läsnäoloa. Toisesta pelistä Tasen ykkösjoukkuetta vastaan muodostui tuima ja kiivas taisto. Tase puolusti tarkasti estäen KeSSetiltä pääsyn kunnon laukauspaikoille. Tase epäonnistui rangaistuslaukauksessa, mutta yllätti muutoin Jensin kerran. Kun KeSSet ei saanut aikaan maalia, oli kirvelevä tappio tosiasia. Pillin varressa olleiden erotuomareiden ratkaisut kuumensivat tunteita. Pelin aikana ja sen jälkeen pelaajat vaihtoivat terävästi mielipiteitä homman olemuksesta.

Heti perään oli siirtyminen viereiselle kakkoskentälle, jossa ristiinkarsinnassa oli vastassa Oulun Erotuomarikerho. Ottelusta muodostui turnauksen kenties rumin ja kiihkein. KeSSet siirtyi johtoon Anderssonin maalilla, jonka yhteydessä Oulun heikkohermoiseen nuorisokaartiin kuulunut poika kommentoi Jyrki Oksmanille ottelurangaistuksen arvoisesti. Viiden minuutin ylivoima kuihtui typeriin jäähyihin. Turnauksen tähdistökenttään muun muassa reilun pelin ansioista valittu Zarno Ronkainen teloi yhden oululaisen kantokuntoon. Peli eteni tiukoissa tunnelmissa Oulun tehtyä tasoituksen. Kapteeni Mäcklin teki maalin, jota Oksman ei nähnyt. Lopulta jouduttiin hermoja raastavaan rankkarikisaan. Jens oli maalissa ohittamaton. Kaivo-oja ja Vuola epäonnistuivat yrityksissään, mutta Miikka näytti mitä tuleman pitää ja ratkaisi pelin kylmästi.

Puolen tunnin tauon jälkeen kakkosareenalle asteli puolivälierän kuolemankamppailuun isäntäjoukkue Suur-Karjala. Ottelu oli tasainen ja tiukka. Molemmilla joukkueilla oli etsikkoaikansa, mutta lopulta oli tyytyminen tasapeliin ja jälleen rangaistuslaukauskisaan. Pawe ei saanut palloa maaliin, mutta onneksi Jens sieppasi kolmesta vihollisyrityksestä kaksi ja kun sekä Jaska että Miikka hoitivat hommansa, oli välieräpaikka tosiasia.

Turhia taukoja ei pidetty, vaan nääntynyt joukkue joutui välittömästi uudelleen tuleen. Vastassa oli hallitseva mestari Rost Rovaniemeltä. Tämäkin peli eteni tiukoissa ja ajoittain kiihkeissä merkeissä KeSSetin hienoisesti halliten. Parhaimmillaan johtoasema oli 3-1 Samin kahdella ja Pawen yhdellä maalilla. Rost ei luovuttanut, vaan tuli maalin päähän. Loppu oli tuskaista taistelua aikaa ja vihulaisen pahoja pyrkimyksiä vastaan, mutta se kuuluisa kasetti kesti riittävän hyvin. Hopeamitali oli varmistettu 3-2 - voitolla.

Pronssin kohtalo ratkesi rankkuskaballa. Tase 1 päihitti Rostin ja varmisti edes pronssin Manseen. Finaaliin kävivät kaksi väsynyttä joukkuetta: Keski-Suomi ja Kanta-Häme. Peli käynnistyi tarkalla pelillä. Kanta-Häme hallitsi, mutta Jensin paraatitorjunnat ja uhrautuva puolustuspeli kivun ja tuskan rajamailla pitivät koitoksen maalittomana. Toisen erän alkuminuuteilla Petterin maalintekotilanne estettiin sääntöjen vastaisesti ja KeSSetille tuomittiin rangaistuslaukaus. Ei liene vaikea arvata kenelle vastuu lankesi. Miikka ei kieltäytynyt kunniasta, vaan pirullisen nerokkaasti ujutti pallon häkkiin. Kanta-Häme tuli maalin jälkeen päälle kuin paatuneinkin rikollinen pakottaen keskisuomalaiset sääntöjen tuolle puolen. Hyvät erotuomarit Rainer Ehro ja Heli Saario jakoivat aiheellisia rangaistuksia ja Kanta-Häme pääsi myllyttämään jopa kahden miehen ylivoimalla. Väsyneitä olivat vastustajatkin ja kun riittävää uhrautumista ja osin onneakin löytyi, loppuivat vihdoin pelikellostakin sekunnit. Uskomattomasta tuli todellista (toki ei heti). Suuri ja mahtava palkintomalja oli matkaava Keski-Suomeen maineesta ja kunniasta puhumattakaan. Potretin jälkeen oli voittoisan joukkueen aika suunnalta kohti hotelli Kimmeliä, jonne muut joukkueet Kanta-Hämettä lukuun ottamatta olivat jo aiemmin parempiaan paenneet. Pelimies raikasi!

Tapa, jolla mestaruus tuli, ansaitsee lyhyen tarkastelun. Jo etukäteen vahvuudeksi arveltu maalivahtipeli osoittautui nimensä veroiseksi. Turhaan ei Mäcklin ollut puolustanut hyeenan lailla tamperelaisten kaappausyrityksiä. Pedersen pelasi tasollaan eli erinomaisesti. Kakkosvahti Andersson piti ainoassa torjuntapelissään nollan ja oli jatkossa miltei häikäisevä puolustustehtävissä. KeSSetin pelitapa oli myös järkevä ja sitä toteutettiin määrätietoisesti. Joku saattoi leimata porukan gangsterilaumaksi ja kieltämättä toisinaan väkevä peli meni hieman yli. Toisaalta kurinalaisuus säilyi ja kaikki pelasivat joukkueen eteen suurella sydämellä ja niillä taidoilla, joita oli. Varsinkin ikämiesosasto Heimonen-Lampinen ansaitsee voimallisen tunnustuksen. Ilman Miikan rankkarimaaleja KeSSet ei olisi voittanut. Yhtä kaikki, saavutettu tulos oli koko joukkueen voitto. Joku saattaa pitää voittoamme raittiusliikkeen menestyksenä, mutta iltakinkereiden näytöt toivottavasti tukkivat moraalittomuudenvartijoiden kidat.

Hotellille saapumisen jälkeen oli vaatimaton tunti aikaa saunoa päivän kuonat pois ja julistaa muiden kerhojen edustajille ilosanomaa. Kantahämäläisille tappion kohtaaminen näytti tuottavan tuskaa. Voittajia voi olla vain yksi. Vähitellen koitti illan kohokohta hotellin yökerhossa. Jens sai "Liian hyvä" - tunnustuksen ja Petri valittiin tähdistökenttään. Tase 1 sai pronssimitalit, Kanta-Häme hopeat ja sitten se tapahtui: kultamitalien ja voittopokaalin luovutus. Lasse myös tarjosi yleisölle näyttävän break dance - esityksen muiden säestäessä taustalla. Pelimiehiä kaikki tyynni!

Kun parhaat oli palkittu, joukkue ravitsi itsensä hotellin ravintolassa Mestarin pihveillä ynnä muilla herkuilla. Tämän jälkeen yhteinen osuus päättyi ja joukkue hajaantui tahoilleen. Jotkut siirtyivät unten maille, jotkut valmistautumaan todellisten taidonnäytteiden varalta jne. Suurin osa näyttäytyi vielä yökerhossa. Saattoi joku menettää mitalinsakin riekkumisen vuoksi. Hurjimmat jatkoivat sankaritarinan kirjoittamissa hotellin hämyisissä uumenissa kukin tavallaan. Nämä saavutukset jokainen tietää parhaiten - tai sitten ei.

Aamiaispöydässä muut joukkueet saivat todistaa kiertopalkinnon läsnäolon myötä marssijärjestystä. Saman joutuivat erityisen säälimättömästi toteamaan Tampereen tuomarit paluumatkalla, jota tämän kirjoittaja ei ollut seuraamassa. Joensuu hyvästeltiin puolen päivän aikaan haikeissa ja historiallisissa tunnelmissa. Valloittajat poistuivat puolustaakseen pystiä ensi vuonna Vasa Vattenin vieraana.

Mestariainesta!