Mustatmakkarat väärään kurkkuun
Hopeajoukkueen kokoonpano:
Patrikainen Juuso
Mäcklin Jani
Andersson Jaakko
Ronkainen Petri
Määttä Ville
Kantola Paavo
Vuola Lasse
Heimonen Petteri
Lewis Andrew
Koski Kimmo
Hassel Lari
Lampinen Matti
Kuulas, keväisen huhtikuun viimeinen lauantai, päivä, jolloin Keski-Suomen pillijuristit oli tarkoitus palauttaa kultakantaan
aina yhtä hekumallisen kiihkeissä Salibandyerotuomareiden SM-kisoissa.
Taannoiset toissa vuoden mestarit olivat sopineet tapaamisen kello kahdeksaksi Lutakon parkkialueelle,
missä porukkaa oli tarkoitus jakaa autoihin niin, että matka mustanmakkaran maahan saattoi alkaa sopuisissa merkeissä.
Tätä koko joukkueen miitinkiä ei koskaan tapahtunut, paikallinen mustalaismersua kuljettava erotuomarinjuippi kyyditsi seuruettaan
tutusti vartin verran myöhässä, joten Lutakkoon vaivautuneet aloittivat köröttelyn ilman allekirjoittaneen seuruetta.
Jälkeenpäin juttua kuulleena, parkkialueella oli nähty mitä vetreimpiä salibandysotureita valmiina taistoon..
ja Juuso Patrikainen, jonka tankkaus oli hurjimpien arvioiden mukaan kestänyt aamun varhaisiin tunteihin saakka.
Matkaan kuitenkin päästiin, perillekin aikanaan. Tampereen jyhkeä Metro-Auto Areena saavutettiin noin puolta tuntia ennen ensimmäistä kahinaa.
Kartturina epäonnistuneesti toimineen Petri Ronkaisen mielestä puolisen tuntia liian aikaisin.
Sitten itse asiaan, ensimmäisenä Kessetin taitoja mittasi huhujen mukaan läpi talven treenannut TaSe. Pelistä odotettiin ehkä hienointa, mitä areenalla oli kuunaan koettu.
Siihen uskoivat myös molemmat paikalle saapuneet katsojat.
Piip! Klaps klaps! Perusmurjomistahan se oli.
Jäykemmällä jalalla laatikkoon astunut Jyväskylän sotajoukkio sai kuitenkin möyhättyä itsensä kahden maalin johtoasemaan ja
TaSen katsottiin olevan lyöty. Samettikätinen, mutta luunkova puolustaja Jani Mäcklin sai
–tottakai- aivan väärin perustein vihelletyn kahden minuutin session toimitsijapöydän välittömään läheisyyteen ja
TaSe koulutti Kessetin alivoimanelikkoa tekemällä ruman ja röyhkeän maalin.
Paria vaihtoa myöhemmin TaSen taituri, Janne Hiukka niputti kolme Kessetin pelaajaa,
purjehti keskelle ja pamautti pöytäkirjaan tasalukemat 2-2. Hurmoksellisesti, molempien katsojien hakatessa käsiään yhteen,
TaSe teki vielä kolmannen ja kuittasi ruotsalaismaisella tavalla avauspisteet tasaisesta konfliktista.
Pukukopissa oltiin yhtä mieltä siitä, että peli ratkesi holtittomaan tuomarityöskentelyyn.
- Kyllä mä silti oon laskelmien jälkeen tullu siihen tulokseen, että jos loput pelit voitetaan, niin me ollaan jatkossa,
ynnäili edelleen hapokkaan tankkauksen jälkimainigeissa purjehtiva keskushyökkääjä Patrikainen.
Tunnin tauolla joukkueen manageri Jaakko Andersson lietsoi punapaitoja taistelemaan.
-Kyllä me voidaan kotiinkin lähteä, jos ei huvita pelata, puhisi loisto-otteita avauspelissä omalla katiskallaan esittänyt Jaska.
Kyllähän meitä sitten loppujen lopuksi huvitti. Seutaavaan 24 minuutin tanhuun saatiin pariksi POSBEK, joilla Vuolan pettämättömän matikkapään mukaan oli viisi maalivahtia
ja hieman yli 30 kenttäpelaajaa. Mainitsemisen arvoinen henkilö on myös penkin päässä POSBEKin tahtipuikkoa heiluttanut päävalmentaja,
jonka on nähty toimivan myös menestystä niittäneen Kihniön Urheilijoiden (KihU) peräsimessä.
- Ovat sitten ottaneet koko Kihniön pelaamaan, mutisi Lasse Vuola saatuaan laskettua vastustajalauman pääluvun.
Määrä ei kuitenkaan laatua korvaa, loisteliasta kahden suunnan peliä esittänyt Keski-Suomen poppoo ei jättänyt tasaisten
lakeuksien miehille edes sitä kuuluisaa luuta käteen. Taululle tylysti 5-0 eheän esityksen jälkeen.
Sama tahti jatkui kahdessa jälkimmäisessä alkusarjan kahinassa. OEK nuijittiin 4-1, USBEKin dädit saivat kyytiä lukemin 7-0.
Täydellistä koko kentän dominointia, iloista salibandyviihdettä, Jaskan näyttäviä koppeja ja muutama maalikin vihollispömpeliin.
Jälkimmäisistä peleistä ei kyllä ole kovinkaan paljoa kerrottavaa, murskaavaa ylivoimaa pelin jokaisella osa-alueella.
Yksi asia tulee kuitenkin mieleen, viimeisessä mittelössä USBEKin naaraspelaajat eivät meinanneet millään kestää Keski-Suomesta saapuneiden komeiden urosten läsnäoloa,
läheisiin tilanteisiin haettiin välillä poikittaisen mailan avulla, toisinaan jopa nyrkein tai avokämmenellä.
Kukaan ei tiettävästi lähentely-yrityksille lämmennyt, valmennusosasto oli
hereillä tunteiden kuumetessa ja penkitti viriilin Juuso Patrikaisen, jotta tilanne pysyisi hallinnassa. Loistavaa pelinäkemystä!
Aamullisen tappion rasittamana Kesset löysi oman paikkansa lohkon kakkossijalta, mikä tarkoitti Lapin poroerottelijoiden kohtaamista, vastaan saatiin siis toisen lohkon suvereenisti läpi kahlannut ROST,
mikä oli onnistuneesti draftannut riveihinsä jopa liigakenttiä haistelleita pelitossuja.
-Siis ne on niin voitettavissa, uhkui kotikylän poikansa vastaan saava Lasee Vuola.
Välierämittelössä nähtiin koko päivän parasta salibandya. ROST pyrki tekemään peliä, loi paikkoja ja piti enemmän palloa, mutta Jaska Anderssonin torjuntojen avulla peli pysyi tasaisena.
Pelin loppusummerin soidessa taululla kiilui tasalukemat 4-4 ja jälkeenpäin miettiessä,
Kesset ei ollut kertaakaan ottelussa tappiolla, aina mentiin maalin johtoon, mutta ROST tasoitti joka kerta lähes heti johtomaalin perään.
Mitäs ne tasalukemat sitten tarkoittivat? Kessetille aina yhtä mieluisaa rankkarikisaa tottakai.
Kolme vetäjää molemmilta, Kessetin osalta tulikokeeseen asetettiin jo huomattavissa määrin piristynyt alue-erotuomari Patrikainen,
piinkovassa tikissä esiintynyt Lasse Vuola ja pelissä neljännen maalin survonut Ville Määttä.
ROST: ensimmäinen laukoja harhauttaa vastaan tulleen Jaskan, siirtää pallon hallitusti maaliin, tilanteeksi 0-1.
Kesset: Juuso Patrikainen, vauhdikas kuljetus ja sitäkin vauhdikkaampi näyttävä harhautus,
mutta pallo jonnekin aivan muualle kuin katiskaan… Loistoyritys, kuitenkin!
ROST: toinen laukoja, lähes identtinen rankkari kuin kairan miesten ensimmäinen ja taululle 0-2.
Kesset: Kentälle astelee tyylikkäästi, tutun itsevarmoin ottein Vuolan Lasse, rauhallinen kuljetus, pallo rystypuolelle,
harhautus kämmenelle, kierto takaisin rystylle ja maassa pötköttävä veskari saa katsoa taidokkaan rystynoston uppoavan maalin kattoon.
Tilanne 1-2.
ROST: Liigamies Ala-Rautalahti kehiin, jos pallo löytää tiensä katiskaan, voivat voitonjuhlat alkaa.
Mutta, mutta, kokenut kehäkettu Andersson nappaa pilkun kiinni. Tilanne edelleen 1-2.
Kesset: Viimeisenä laukojana Ville Määttä, harhautukset on perseestä, hitaan kuljetuksen jälkeen napakka svensson oikeaan yläseen,
taululle 2-2…. jatkorankkarit…
ROST: Laukomaan ensimmäisenä onnistunut vetäjä, Vuolan mukaan oikea rankkarispesialisti. Sekään ei meinaa mitään, kun veräjällä kököttää oman tonttinsa erikoismies,
Jaska nappaa maskillaan ransun tylysti kiinni, ratkaisun avaimet ovat nyt Kessetillä.
Kesset: Pienoisen joukkueen sisäisen arpomisen jälkeen laukomaan Ville Määttä. Kun ei osaa oikein harhauttaa on parempi vetää, sama hidas kuljetus, hieman vasemmalle, jotta pallolla on tilaa upota verkkoon.
Ihan perusrannari neljästä metristä veskarin käden kautta oikeaan alaseen. 3-2…
Pakollisten voitonkirmailujen jälkeen lähdettiin valmistautumaan finaaliin, missä olisi mahdollisuus ottaa TaSesta maukas revanssi.
Eipä se sitten jalka oikein tahtonut enää riittää. Leveämmällä materiaalilla rynninyt TaSe painosti läpi ottelun, meni 0-1 johtoon ja
Kesset ei onnistunut oikein millään lähentelemään vihollispesäkettä. Muutama minuutti ennen loppua TaSen kookas puolustaja murjoi jopa
kakkosen arvoisin ottein Kessetin hyökkäyspäässä. Vapaalyönnistä kihautettiin peli yllättäen tasoihin, ei niitä maaleja tarvitse aina ansaita..
Lopun katastrofaalisesta ratkaisusta ei haluttaisi oikein kirjoittaa mitään, sen verran inhoa herättävä oli pelin kliimaksi.
Kessetin vaihtopenkillä alettiin puolisen minuuttia ennen loppua spekuloida rankkareiden ampujia.
10 sekuntia jäljellä, pari vetäjää oli jo selvillä, viisi sekuntia loppusummeriin, vastustaja katkaisee Jaskan heiton keskialueella,
kolme sekuntia, kauhea kaaos maalilla, sekunti… joskus niin pitkä sekunti jäljellä, pallo suutelee Kessetin maalin laahusta
loppusummerin säestäessä taustalla… Kaikki oli yllättäen siinä, jäljellä ainoastaan ärsyttävä, kosmeettinen aloitus keskiympyrästä.
Lopputulos 1-2, pytty jää manseen.
Pahimman tomun laskeuduttua on myönnettävä, että paras joukkue ehdottomasti voitti, kaksi maalin tappiota TaSelle,
selittelyille ei jää mitään sijaa, eikä niille ole edes tarvetta. Kakkossija on sekin loistosuoritus.
Hopeapokaalin lisäksi joukkueeseen saatiin toinenkin muistamisen arvoinen palkinto.
Pantterimaisen ketterästi maalilla torjunut Jaakko Andersson valittiin koko turnauksen parhaaksi maalivahdiksi, onnittelut!
Pelien jälkeen suunnattiin veljellisen ahtaaseen yhteissaunaan Holiday Inniin. Kaljankatkuisia jälkipuinteja riitti joka suunnalla, kuitenkin hymyssä suin. Hopeapokaalistakin pystyi janonsa sammuttamaan. Saunan jälkeen halukkaat matkasivat tanssittamaan Tampereen suunnan tyttöjä, osa jäi ansaitulle levolle hotellille ja osa,
niin Patrikainen taisi löytää Grand Star Cafén suunnalta ikäistään seuraa paikallisen lastentarhan pihamaalta..
Kiitokset koko poppoolle loistoreissusta ja pahoitteluni luomisen tuskasta johtuneesta raportin viivästymisestä.
PS: Joku viisas on joskus sanonut, että mitalin väriä ei voi koskaan kirkastaa, jos ei joskus häviä..
