Kesset


	Kesset ry Etusivu Kesset ry Koulutus Erotuomarit Raportit Linkit Tuomaritilaus Kalenteri

Päättäjäiset 2007

Kessetin johtokunta oli päättänyt talvella kokouksessaan noudattaa pitkää perinnettä viettää yhdistyksen päättäjäiset Pekan Mökillä Hankasalmella. Perinteisiin on kuulunut avata yhteiset menot loppukesästä juhlistaen kauden alkua ja lopettaa keväällä juhlistaen kesätaukoa ja samalla palkita ansioituneita kollegoita. Tällä kertaa osallistujia oli odotettavissa ennätysmäärä, pohjanoteerauksen olleen kolme kappaletta muinoin. Yhdistys kehittyy ja innokkaita ja aktiivisia jäseniä rekrytoidaan ympäri Suomenniemeä. Tälläkin kertaa kaukaisimmat jäsenet saapuivat maamme pääkaupungista sekä toiset suoraan susirajalta Taipalsaaren metsistä. Kunnioitettava suoritus, ottaen huomioon, että kaikki eivät uskaltaneet lähteä Jyväskylästäkään reissuun ja toiset tulee täysin maamme laidoilta tänne keskiseen osaan Suomea.

ABC kaiken alku

Ensimmäinen autokunta starttasi aikaisin aamunkoitteessa valmistelemaan juhlapaikan kuntoa ja ilmeisesti jano oli niin kova, että kukonlaulun aikaan oli lähdettävä. Pääjoukko tulikin hieman myöhemmin eräiden hoidettua velvollisuutensa Suomen yhteiskunnan kehitykselle ja bkt:n nousulle. Alkutapaaminen oli Vaajakosken ABC:llä. Viimeiset hankinnat ja matkaan lähdettiin. Matkasta ei sinänsä ole juuri kerrottavaan muuta, kuin että perille löydettiin hienojen Kesset-kylttien avulla. Osa arvuuttelikin kylteissä olevien jäähykoodien liittyvän illalla edessä olevaan Visaan. Mutta kuinka väärässä he olivatkaan!

Pekan työleiri

Perinteisiin kuuluu myös, että kauden avajaiset ja päättäjäiset toimivat juhlapaikan kunnostus/siivousleirinä. Joku taisi verrata Siperian työleiriin, siellä kuitenkaan käymättä ja niin ollen tietämättä kuinka leppoista siellä on verrattuna Hankasalmen Auschwitziin. Porukka jaettiin kolmeen ryhmään: Työjuhdat(puut), uimaleiri(laituri) sekä naposteluosasto(ruokapuoli). Onnekkaimmat pääsivät tekemään rehellistä työtä ja kantamaan puita ja muut saivat vähäpätöisimpiä tehtäviä kuten makkaran paistaminen tai laiturin ”kunnostaminen”. Ahkerimmat siis kantoivat puita ja muut aloittivat viimeistään tässä vaiheessa paikan antimien(lue olut ja siideri) nauttimisen. Puita olivat kantamassa K-P Aution johdolla allekirjoittanut, Juuso ”alue-erotuomari” Patrikainen sekä ilmeisesti Sami Peräkylä. Samin osuutta työhön voidaan spekuloida, koska ei löydy yhtään todistajaan tälle tehdylle ”työlle”. Muiden hikoillessa makkaratkin alkoivat jo olla sen verran lämpimiä, että myös työosastolle herui muutama muiden hylkäämä nihkeä yksilö. Ne kiitollisena syötyämme jatkoimme hommia. Taisimme pitää yhden tauonkin minkä aikana nautimme yhteisen oluen.

Saunaa, musiikkia ja pyttipannua

Laituriosaston uiskenneltua ansiokkaasti laituri ojennukseen, kokkiryhmä alkoi miettiä yhteisruokailun järjestämistä. Onneksi olimme palkanneet Helsingistä asti Jouni ”stuertti” Suomisen kokkaamaan työryhmällekin riittänyttä pyttipannua. Enne tätä kuitenkin DJ Mäck viihdytti juhlaväkeä hieman, no sanotaanko tamperelaisella musiikillaan. Valikoimaan kuului mm. Mää ja Tapparan mies, Life is Life ja monta muuta samaan suuntaan viittaavaa luritusta. Puuryhmän työn lähentyessä loppua alkoi saunakin osoittaa lämpenemisen merkkejä. Ruokaakin odoteltiin jo; luottamus ruoan riittävyyteen rakoili ja kalamies Vuola ja puuryhmästä hetkeksi vapautettu Ronkainen lähtivät hauen nostoon. Kauaa ei poikien tarvinnut ulapalla soudella kun ensimmäinen jo tarttui koukkuun. Tämä oli kuitenkin niin anorektinen yksilö, että sai odottaa elämänsä tarkoituksen täyttämistä seuraaviin juhliin. Hetken päästä lähes kaksimetrinen hauki nousikin poikien veneeseen ja ruokaongelmat olivat ratkaistu. Paluumatkalla tämä 20 kiloinen hirviö alkoi potkia veneessä niin kovaa, että oman turvallisuutemme syystä vaihdoimme hauen pienempään ja maittavampaan. Kalareissun aikana viimeiset osallistujatkin saapuivat paikanpäälle, kun Multian/Keuruun suunnalta saapuivat Reijo ja Antti. Paikanpäälle oli saapunut myös Tampereelta noukittu pokaali kevään mestaruuskilpailuista. Tällä pystillä oli piilossa kavereita ja niille löydettiinkin omistajat. Vuoden tulokkaaksi valittiin Peräkylän Sami hyvän ja aktiivisen otteen ansiosta. Vuoden erotuomariksi valittiin kaikkien yllätykseksi joku muu kuin Mäcklin; Andrew Lewis sai kunnian olla kollegoiden parhaaksi äänestämä. Vaihtelu virkistää ja voivatpa kaikki äänestää ensivuonna (niin halutessaan) Janin uudestaan ykköseksi. Aktiivisesta osallistumisesta kerhon tapahtumiin palkittiin poissaolollaan loistanut Juhani Kirves. Palkintojen jaon jälkeen oli vuorossa ensimmäinen saunaryhmä ja ruokakin alkoi valmistua. Kodassa oli juonittu pyttipannua ihan kananmunan kanssa.

Sauna oli lämmitetty erittäin kuumaksi, ja tämän vuoksi Lasse ajatteli viilentää alue-erotuomaria pienellä suihkulla. Juuso piti ideasta niin paljon, että päätti korvata palveluksen hieman isommalla suihkulla/sangollisella vettä. Pojat ajattelivat kuitenkin ottaa pienen juoksukisan ennen kastelua, että hiki nousisi mukavasti pintaan. Siinä sitä sitten mentiin Lasse edellä ja Juuso perässä, muistaakseni vielä kameramies molempien takana. Juoksumatkalla taisi tulla niin hiki, että päättivät pojat juosta järveen asti saman tien. Juuso otti pientä kontaktia rantakivikkoon hypätessään lämpivän veden syvyyksiin. Suurilta onnettomuuksilta säilyttiin, lukuun ottamatta henkisiä murtumia ja Juuson saamia pikku nirhamia jalkoihinsa. Ruokaa oli riittävästi ja saunassa oli riittävän lämmin ja olikin aika keskittyä olennaiseen. eli virvokkeiden nauttimiseen. DJ Mäck huolehti viihtyvyydestä, Lasse ja Pete koittivat vielä Ahdin anteliaisuutta ainoastaan huomatakseen järven kalakannan olevan pientä, mutta innokasta.

Yö visaillessa ja hauen paistossa

Illan mittaan ensimmäiset vieraat alkoivat väsähtää ja päättivät lähteä kotinsa suuntaan ja toisaalta osalla oli muita suunnitelmia. Lainatakseni suuren filosofin sanoja: ”Jotkut lähtivät kylille pillun perässä juoksemaan!”. Mökkimaisemiin jäi osallistujista kerma ja parhaimmisto. Puunkantoryhmä jäi, koska kotia ei ollut menemistä ennen työn loppuun saattamista. Työ olikin niin suuri, että mehut loppuivat melkein kesken, sillä osa porukasta alkoi humaltua siinä määrin, että laatu alkoi kärsiä. Kessetin tapahtumien perinteisiin on kuulunut yleistieto/urheiluvisan järjestäminen. Tänä vuonna vastuun kysymysten keksimiseen olivat saaneet K-P Autio sekä Jukka Airola. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, ilmeisesti humalatilan mukaan. Toinen joukkue alkoi olla niin kännissä, ettei kysymyksiä enää ymmärretty. Toisaalta visailun järjestäjätkään eivät juuri pysyneet tolpillaan. Airolan vahtiessa vilpin tekoa, K-P pyöri naulakon juurella milloin jalat näkyen ja milloin kädet ilmassa. Selväpäisempi joukkue taisi voittaa pienellä marginaalilla, muistaakseni noin 15 pisteen erolla (max pisteiden ollessa 30 luokkaa). Loppuilta menikin rauhallisesti vielä oluita nauttiessa ja Juuson masennusta hoideltaessa. Epäilyistä huolimatta The Hauki saatiin paistettua(Samille kunnia) ja syötyä. Maistuvaa se olikin. Aamun valjetessa oli aika levätä ja seuraavat muistikuvat ovatkin sunnuntain aamupäivältä.

Palvelu Pekan mökkileirillä ainakin pelaa, sillä herätessä oli kahvi valmista ja aamupalaa tarjolla. Kaikki olivat päässeet turvallisesti nukkumaan ja heräilivätkin Juusoa lukuun ottamatta samoihin aikoihin. Viimeiset puut kannettuamme ja hieman siivoiltuamme oli aika sanoa hyvästit ja lähteä kotia ja seuraavaa salibandykautta kohti. Juuso ”alue-erotuomari” Patrikaisen vielä nukkuessa lähti toiseksi viimeinen autokunta Jyväskylän suuntaan.

ISO KIITOS Pekalle ja hieman pienempi paikalla olleille. Mukavat päättäjäiset saimme aikaiseksi ja tästä on hyvä ladata akkuja kesän ajan ja aloittaa uusi salibandyvuosi syksyn kauden avajaisilla ja koulutustapahtumilla. KIITOS!