| |
Hartwallin huumaa:
Jälleen oli koittanut salibandyn MM-kisat. Matka alkoi kokoontumisella Pekan toimistolla jossa tehtiin varustarkastus. Kaikki läpäisivät tarkastuksen hyvin, lukuun ottamatta yhtä pientä huomautusta. Kaikki mahtuivat kyytiin, tosin K-P;lla oli ihan oma-osasto. Ja sitten eikun kohti Helsinkiä.
Helsingissä suunnistimme ensiksi hostelliin ja se löytyikin hienosti, siitä kiitos kaikille kartanlukioille. Reput hostelliin ja sitten syömään. Roskaruoka maistui ja keskustelu kumpuili kisoista paikan siisteyteen. Vatsa täynnä lähdimme kohti Areenaa ja fiilis oli korkealla.
Eka peli oli vielä lämmittelyä, mutta Suomen joukkueen tullessa kentälle alkoi tosi kannustaminen, ja se tehosi. Voiton jälkeen oli hyvä lähteä hostelliin takaisin. Asun vaihto ja sitten taas liikkeelle. Iltaa istuimme lähi krema... eikun pizzeriassa. Hetken juttelemisen jälkeen totesimme ettei paikalla ollut kuin KeSSet:in porukka, päätimme että on aika yöpuulle.
Aamu aloitettiin reippaalla aamulenkillä. Aamupalalla tutustuimme Belgian salibandyliiton vpj;aan ja salibandyerotuomariin, heidän kanssaan käytiin mielenkiintoisia keskusteluja salibandystä. Pienen shoppailun jälkeen oli aika siirtyä Areenalle. Väkeä oli paljon enemmän kuin edellisenä päivänä. Tunnelma alkoi olla katossa. Pronssipeli oli tiukka ja hyvä, mutta suomalaiset odottivat finaalia. Hurja oli kannustus ja huuto, mutta siinä kävi niin kuin kävi.
Osalle yleisöstä tappio oli liian kova pala, kaukaloon lensi rankkarin aikana kolikoita ja vessapaperirulla. Se oli jo todella epäurheilijamaista käytöstä, sillä peli oli jo selvä. Kyllähän se kirveli, mutta kaaduttiin saappaat jalassa, eikä hopea ole häpeä !!!
Kannustus jatkui koko kotimatkan, mutta kohde vain vaihtui LAURA, LAURA, LAURAAA!!!!!! Koko poppoolle kiitos jälleen mukavasta ja antoisasta reissusta ja Lewiksen Antille iso kiitos turvallisesta ja hyvästä kyydistä.
P.S. Kaikkihan tietää, että Janin auto käy bensalla, mutta entäs...!!!
Reijo Lampinen
|
|
|
