| |
|
TUKISTUSTA TYLYMPI KEIKKA
Oli toukokuinen perjantaiaamupäivä. Legendaarisen Lutakon tanssisalin sateiselle parkkipaikalle kaarsi Lassila-Tikanojan pakettiauto, josta nousivat ulos Anderssonin Jaska ja Ronkaisen Pete. Samaan aikaan Aution K-P marssi pihalle kapsäkkeineen. Pienen odottelun jälkeen paikalle kurvasi Lewiksen Antin kuljettama pikkubussi, jossa olivat provinssista noudetut Lampis-Reijo, Heimos-Petteri ja yliluutnantti Sundvall. Kun vielä Meskas-Pekka ja paheenjohtaja Mäcklin liittyivät vahvuuteen, retkikunta oli valmis liikenteeseen.
Ahtaassa, mutta riittävän tilavassa autossa keskustelunaiheet vaihtelivat ja kun Hartolan Kuninkaanportista oli hankittu hengen (?) ja ruumiin ravintoa, alkoi tilanne kehittyä entisestään. Vaikean, mutta liian hankalan tietovisan vei nimiinsä Jani. Tuuliharjassa pidetyn pysähdyksen jälkeen Sune siirtyi kartturin paikalle ja homma jämäköityi. Poikkeavia reittivalintoja tehtiin Lordin kansanjuhlien pelottelemana, mutta tulos ei miellyttänyt kaikkia. Silti kylmä totuus oli ja on edelleen, ettei autoa ohjata takapenkiltä ja lopulta määränpääkin saavutettiin.
Olympiaterminaalin edustalla meitä odotti Oksasen Lauri, jolla oli ojentaa meille maihinnousukortit ja fanipaidat. Joukkueemme oli jopa yllättävän edustavassa kunnossa lähdössä valloittamaan rakasta (?) naapurimaatamme. Niin oli kyllä moni muukin. Muun muassa Flander ja Teittinen olivat johdattaneet kaksi bussilastillista keskisuomalaisia miehiä ja naisia. Kun porukka oli vihdoin laivattu m/s Silja Serenadeen, alkoi todellinen toimiminen. Kovin kaunista katseltavaa saati kuunneltavaa se ei välttämättä ollut, mutta joka muuta odotti, taisi olla väärässä paikassa. Pienimuotoisten hyttibileiden, Hard Rock Hallelujahin ja Liettuan euroviisun jälkeen oli aika ottaa mittaa vastustajista kukin tavallaan. Yöelämä kiinnosti ihmisiä ja ansioluetteloihin saatiin merkintä jos toinenkin. Uljaitten uroitten esiintyminen oli kokonaisuudessaan väkevää. Joidenkin kisakuntoa toki koeteltiin raskaasti.
Lauantaiaamuun herättiin höngällä. Kaikki pääsivät enemmän tai vähemmän elävinä maihin ja sakki nostettiin tai pikemminkin nousi bussiin, joka kierteli ja kaarteli Hötorgetin kupeessa sijainneeseen hotelli Crystal Plazaan, jossa matkatavarat jätettiin kovin epämääräiseen koppiin, koska hotellihuoneet olivat vielä ”käsittelyssä”. Myöhemmin hotelli osoittautui kolmen tähtensä tasoiseksi paikaksi. Koska päivä oli nuori ja aikaa Globenin spektaakkeliin tarpeeksi, oli lähdettävä katselemaan Stokiksen ihmeitä. Joukkueemme jakautui Pro alcoholic –luokkaan (Sune, Jaska, Ronkku, Pekka, Jani, Petteri), joka kävi muun muassa ostamassa pirtelöä Mäkkärin Paulalta, esiintymässä katusoittajan seurassa ja kuka ties missä muualla sekä toiseen ryhmään (Lauri, Reijo, Antti, K-P), joka kävi kahvilla kauppahallissa, ”ripittäytymässä” kirkossa, hölmöilemässä historiallisessa museossa ja promenadilla rannassa. Hotellilla osa sankareista kävi ensimmäisen kerran saunassa.
Isoon tennispalloon osa matkasi metrolla, osa mittariautolla. Komea ja aikaa melko hyvin kestänyt halli oli iltapäiväpelissä alle puolillaan, kun Ruotsi ja Tshekki ratkoivat paikkaa finaalissa. Peli ei noussut kuolemattomien kamppailujen joukkoon. Sveitsiläiset Thomakset näyttäytyivät ensimmäisen kerran viikonlopun aikana pillin varressa. Ei heistä sen enempää… Tuttu dracula-hahmoinen veijari näyttäytyi katsomossa, joku otti lyhyitä unia ja joku kolmas kunnostautui muuten vaan. Jos Ruotsi pääsi helpohkosti finaaliin, Suomi sai taistella tiukasti Sveitsiä vastaan, mutta 5-2 –voitto oli täysin ansaittu. Ruotsalaiset tuomarit herättivät leirissämme keskustelua, mutta ei heistäkään sen enempää.
Hotellilla odotti jälleen sauna, joka oli pieni, mutta ärhäkkä. Suihkuhuoneen lattia oli varoitettavan liukas. Paras puhti oli kuitenkin poissa ja niinpä Tukholman yö jäi näkemättä likipitäen kaikilta. Oliko joukkueemme hiipumassa? Noustaisiinko tästä väsymyksen alhosta?
Ainakin aamulla ihmisiä nousi, jopa turhankin aikaisin. Se oliko asialla tekemistä edelliskohdan kanssa jäi vielä arvailujen varaan. Lauri, Antti ja Reijo kävivät perinteisellä lenkillään puistossa. Jani ja K-P tyytyivät vähempään ponnisteluun. Ahmiainen oli yllättävän laadukas valtio huomioiden. Aikaa oli kuitenkin tapettavaksi tunnelissa ja Olof Palmen murhapaikalla. Lopulta oli aika hyvästellä Crystal Plaza ja lähteä viemään matkatavaroita satamaan. Täpötäysi bussi joutui raivaamaan tiensä Värtanilta Globeniin ruuhkaisen keskustan läpi, mutta olimme paikalla hyvissä ajoin ennen pronssipelin alkua. Aikaa oli varustautumiseen, ehkä jopa katseenkestävien naispoliisien tarkkailuunkin.
Aseet olivat järeät ja paidat isänmaalliset, mutta niiden todellista luonnetta ei tarvinnut paljastaa Sveitsin ja Tshekin välisessä maali-ilottelussa, jonka Tampereen Toffo ja Sipa hoitivat kunnialla. Sveitsiläiset juhlivat pronssimitalia kuin kultaa konsanaan. Tunnin tauon ennen h-hetkeä enemmistö käytti murkinan metsästykseen vaihtelevin tuloksin. Kun sveitsiläiset Thomakset vihelsivät finaalin käyntiin, olivat suomalaiset valmiina niin kentällä kuin katsomossa. Pelin vaiheet on selostettu muillakin foorumeilla, mutta suomalaisessa katsomonosassa lippu liehui, megafoni raikasi ja pillit soivat aina katkeraan loppuun asti. Suomi taisteli, mutta taipui. Syyllisiä voi hakea ties mistä, mutta lopputulosta se ei muuta. Pettymys oli ankara ja reaktiot vaihtelivat, mutta tunne taisi silti olla melko jakamaton.
Palkintojenjakoa ei nähty, sillä julmahko kyyti satamaan lähti välittömästi taiston tauottua. Antti ja Lauri olivat olleet oma-aloitteisia ja olivat satamassa meitä vastassa. Porukka vaan kiireesti laivaan ja ankara viimeisen illan ”huuma” päälle. Käynnistyshäiriöistä huolimatta hopeaa yritettiin muuttaa kullaksi mitä moninaisimmin metodein. Neljän henkilön kestävyys kesti pikkutunneille asti, vaikka erään suorittama päähän kohdistunut taklaus johti vastareaktioihin.
Aamu oli kuitenkin tuleva eikä mitalin väri kirkastuva. Silja Symphonyn kahdeksannen kerroksen hyttikäytävän tunnelma vaikutti nujerretulta. Lopulta kärsineet ihmiset laskettiin pihalle. Alkoi kotimatka, joka sisälsi Antin raivokasta ajoa, halpoja huveja, lepäilyä ja pysähtymiset aina aurinkoisessa Lahdessa ja Hartolassa. Noin kello 17 menopeli oli Jyväskylässä.
Mitä retkeltä jäi käteen? Matka oli kaikkiaan onnistunut ja mielenkiintoinen. KeSSetin joukkue oli hyvä koostuen monipuolisista ja luonteikkaista persoonista. Suomi oli lähellä voittoa, mutta tulos oli tuttu. Erotuomaritoiminnan kannalta viikonloppu oli kysymyksiä herättävä: Kelkkaa on vedetty yhteen suuntaan, mutta onko suunta pelaajaturvallinen ja olisiko reivaukseen mahdollisuuksia? Milloin Suomen (ja Ruotsin) ulkopuolelta löytyy riittävän kyvykkäitä oikeudenjakajia selvittämään kahden parhaan maan nahinat riittävän hyvin? Monia muitakin kysymyksiä nousi pintaan, mutta nuo lienevät ne oleellisemmat.
K-P Autio
|
|
|
