Tarkkailusta valmennuksen kautta kehittämiseen
Suomen Erotuomarien Liitto (SEL) järjesti marraskuun ensimmäisessä viikonlopussa (3.-4.11.)
Vierumäen urheiluopistolla ns. kerhotarkkailijakoulutuksen eri urheilulajien tarkkailijoille.
Kun kesällä sain kuulla mahdollisuudesta osallistua tapahtumaan,
puhkuin intoa päästäkseni ammentamaan jotain uutta ja ihmeellistä syventääkseni näkemyksiä erotuomarivalmennuksesta,
jota muutaman vuoden ajan on tullut harrastettua paikallistasolla.
Alun perin Salibandyliiton kustantamana tapahtumaan piti osallistua lisäkseni Savo-Karjalan Mika Saastamoinen,
joka kuitenkin työesteiden vuoksi joutui vetäytymään koulutuksesta.
Yleisesti ottaen osallistujia oli häkellyttävän vähän hyvin harvasta lajista:
edustettuina olivat salibandyn lisäksi kaukalopallo (2 tarkkailijaa) ja jääkiekko (7 tarkkailijaa).
Onko muissa lajeissa erotuomarivalmennuksen ongelmat ratkaistu ja toiminta hyvissä kantimissa? Vai onko koko asiasta kuultukaan?
Paljon kysymyksiä heräsi, mutta vastaukset olivat vähissä.
Päijäthämäläiset sukujuureni myötävaikuttivat siihen, että pääsin lähtemään Vierumäelle Lahdesta,
josta samanaikaisesti pidettävään kouluttajakoulutukseen menossa ollut Teemu Ajalin minut ystävällisesti noukki matkaan.
Läpi talven kestävään kouluttajakoulutukseen osallistuvat salibandyerotuomareista Ajalinin (Etelä-Suomi) lisäksi Peku Heikkilä (Sisä-Suomi)
ja Harri Väänänen (Savo-Karjala). Muutenkin lajikirjo oli selvästi laajempi kuin kerhotarkkailijakoulutuksessa.
Sää oli vuodenaikaan nähden varsin talvinen, mutta pääsimme perille turvallisesti.
Lyhyen esittelykierroksen jälkeen päästiin itse asiaan. Ensimmäisen puhujan, yhden kaikkien aikojen menestyksekkäimmän suomalaiserotuomarin,
Carl Jungebrandin, esitys pääsi alkamaan hieman myöhässä, kiitos monivivahteisen tulomatkan…
Jungebrandin aihe oli ”Eteneminen tarkkailun avulla” ja katsantokanta oli tuomarilähtöinen.
Puhujan mukaan erotuomareiden kehittymisen kannalta syiden pohtiminen on tärkeämpää kuin tuloksiin keskittyminen,
koska syyt johtavat tuloksiin. Hän jakoi erotuomarit kahteen päätyyppiin:
luonnonlahjakkuuksiin ja ohjausta tarvitseviin ”harjoitus tekee mestarin” –erotuomareihin.
Erotuomareiden kehittymisessä tärkeään asemaan nousee Jungebrandin mukaan kolmen kohdan ohjelma: virheiden myöntäminen,
syiden analysointi (olennainen tarkkailijalle) ja kehittymissuunnitelma.
Proaktiivinen menestyjä käyttää seurannan palautetta työkaluna omaan kehitykseensä.
Vastuu kehittymisestä ja kehittämättömyydestä on seurannasta huolimatta koko ajan erotuomarilla.
Erotuomaritarkkailijan on palautteessaan keskityttävä vain 2-3 todella tärkeään asiaan, pohdittava mitä ja miten ne korjataan,
miten ja milloin seuranta järjestetään. Tuomitseminen ja tarkkailu eivät saa olla salatiedettä.
Urheiluopistoilla harvemmin koittaa nälkäkuolema. Joukkohautaa ei tarvinnut kaivaa Vierumäelläkään. Kun keho oli ravittu, pääsimme kuuntelemaan Leena Kaivolan esitystä oppimiskäsityksistä.
Ihan aluksi saimme tehdä oppimistapatestin, jolla jaettiin ihmiset kokijoihin, reflektoijiin, teoreetikkoihin ja tekijöihin.
Kuulemma urheilijoiden ja erotuomareiden oppimistavat eroavat usein olennaisesti toisistaan.
Kaivola puhui paljon kokemuksellisesta oppimisesta, toisin sanoen siitä, että oppiminen tapahtuu kokemusta muuntamalla, reflektion avulla.
Tämähän sopiikin erotuomarivalmennuksen pirtaan erinomaisesti.
Majoittumistauon jälkeen kahakat jatkuivat vierailijalla jalkapallon puolelta. Tero Turunen puhui otteluiden analysoinnista.
Aluksi keskusteltiin onko erotuomareiden suorituksia seuraava henkilö tarkkailija, valmentaja vai kehittäjä.
Jalkapallossa ollaan kallistumassa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Turusen esitys oli hyvin käytännönläheinen.
Turusen mukaan kehittäjän haastavimpia tehtäviä palautteen rakentamisessa on muodostaa yksittäisistä havainnoista koko ottelua kuvaava kokonaisnäkemys.
Hän antoi myös vinkkejä yksittäisten tapahtumien ja ratkaisujen vaikutusten arvioimiseen suhteessa ottelukokonaisuuteen.
Hyvä kehittäjä osaa erottaa oleelliset virheet ja painottaa niitä oikeassa suhteessa.
Virheellisten ratkaisujen läpikäymisessä voi yrittää hakea yhteisymmärrystä,
pohtia mikä johti virheeseen ja millä tavalla sen olisi voinut välttää.
Erotuomarikehittäjän oleellisia tehtäviä on myös löytää ”hyviä persoonia”.
Turusen mukaan näiden osalta avainasemassa ovat elekieli, kommunikointi pelaajien kanssa, ulkoinen varmuus,
oikeanlainen nöyryys kentällä ja toiminta ennen ottelua ja ottelun jälkeen.
Ennen lähtöä vapaa-ajan viettoon annettiin seuraavan aamun ottelutarkkailun ryhmätyötehtävät. Tämän jälkeen porukka hajosi tahoilleen.
Moni päätyi kiekkohalliin seuraamaan alle 16-vuotiaiden maaottelua Suomi B-Saksa.
Sählyvuorolle ei moni yltänyt, vaan ns. parempaa tekemistä alkoi löytyä.
Loppuilta puitiin erotuomaritoiminnan ja elämän syvempiä totuuksia rakentavassa ja uutta luovassa hengessä lajimuurit murtaen.
Aamulla oli osalla koulutettavista silmät sirrillään, kun kello 8 oli kokoontuminen jääkiekko-ottelun seurantaan pakenemista varten.
Aikaisin saivat kiekkopojatkin talkoonsa aloittaa,
kun vartin yli kahdeksan löi päätuomari lätkän jäähän Suomen ja Saksan pelin alkamisen merkiksi.
Seurasimme ensimmäisen erän verrattain kokemattomien erotuomareiden edesottamuksia.
Ryhmätyön aiheina olivat kehon kieli, liikkuminen ja sijoittuminen sekä pelin johtaminen,
jota allekirjoittanut pääsi analysoimaan kahden kokeneen joensuulaisen jääkiekko-Kimmon (Männistö ja Nilsen) kanssa.
Erätauolla siirryimme luokkatiloihin purkamaan havaintoja Tapio Heikuran johdolla.
Osa-alueet revittiin auki ja jälleen tuli ilmi tiettyjen lainalaisuuksien vallitseminen lajista riippumatta.
Niina Voutilainen pohti elävästi ja mielenkiintoisesti esityksessään mitä kehonkieli kertoo tarkkailijalle. Hän myös ruoti toisaalta tarkkailijan olemuksen merkitystä.
Hyvä esiintyminen pohjautuu neljään R-kirjaimella alkavaan sanaan: ryhdikkyyteen, rauhallisuuteen, rentouteen ja rohkeuteen.
Voutilaisen viesti tarkkailijoille oli muutenkin selvä: asiantuntijuutta ei pidä hävetä!
Ruokatauon jälkeen oli viimeisen esiintyjän aika päästä lavalle. Tällä kertaa kuuntelemassa olivat myös kouluttajakurssilaiset.
Päivi Frantsin aiheena oli Itseohjaus erotuomarina, joka osoittautui aika haastavaksi teemaksi.
Frantsi käsitteli tunneälyä erotuomarin työssä sekä itsejohtamista.
Tunnetaitavat ihmiset pystyvät virittämään itsensä sopivaan tunnetilaan ja säätelemään omia tunteitaan ajattelun avulla.
Tunteiden säätelyllä pystytään ennaltaehkäisemään monia konflikteja.
Konfliktit sen sijaan eivät olleet kaukana, kun ryhdyttiin pohtimaan mitä erotuomari voi sanoa pelaajalle ja mitä ei.
Lajieroavaisuudet olivat melkoiset. Vesipallon tiukkaan linjaan, jossa tuima katsekin voi johtaa pelikieltoon, on monella lajilla matkaa.
Lopulta tuli laittaa kurssi pakettiin ja hyvästellä Vierumäen urheiluopisto.
Kaikkiaan koulutustapahtuma oli hyvin antoisa tarjoten paljon uutta ajateltavaa ja monia näkökulmia,
joita ei aiemmin ole tullut otettua huomioon, ehkä jopa joitain työkalujakin.
Toisaalta koulutus ja keskustelut muiden lajien kollegoiden kesken vahvistivat näkemystä,
ettemme salibandyssa suinkaan souda missään taantumuksen kaleerissa,
vaan suunta on oikea ja aina parempaa erotuomarikaartia eteenpäin luotsaava valmennuksen, ei virheiden etsimisen hengessä.
Toki vaikka kuinka yritämme, vastuu omasta kehittymisestä on aina erotuomarilla itsellään.
Joensuun kaksikko heitti minut Heinolan keskustaan, josta jatkoin linja-autolla kohti Jyväskylää väsyneenä, mutta sangen tyytyväisenä.
Kiitoksia kaikille kurssilaisille, järjestäjille ja Suomen Salibandyliitolle.
Jos jollekin avautuu mahdollisuus osallistua SEL:n järjestämiin koulutuksiin, suosittelen lämpimästi.
Jyväskylässä pimeänä marraskuun iltana
Kari-Pekka Autio
