HUIPPUEROTUOMARIKOULUTUKSESSA HIOTAAN TIMANTTEJA

Suomen erotuomareiden liitto (SEL) järjesti Hyvinkään Sveitsissä ja Vierumäen urheiluopistolla neljä viikonlopun mittaista koulutusjaksoa kestäneen ensimmäisen huippuerotuomarikoulutuksen. Mitä seuraakaan, kun kuuden lajin erotuomarilahjat laitetaan samaan koulutusohjelmaan?

”On meillä metsässä nuotiopiiri”. Tunnelma huipussaan.

Erkka Westerlund, neljien olympialaisten mies Carl Jungebrand, Jyrki Heliskoski, Juha Sirkka, Arto I. Järvelä, Timo Marjomaa ja Kai Natri… Siinä vain muutama esimerkki vähemmän nimekkäistä kouluttajista, jotka Suomen erotuomareiden liitto oli onnistunut buukkaamaan ensimmäistä kertaa järjestettävään huippuerotuomarikoulutukseen. Osanottajajoukko ei nimitasolla jäänyt paljoa kouluttajista. Jääkiekon MM-välierissäkin tuominnut Sami ”:)” Partanen, kultaisen pillin kuutena vuonna peräkkäin saanut Jari ”Japa” Levonen ja finaaleissa linjalla viheltänyt Sakari Suominen edustivat jääkiekkoerotuomareita yhdessä Teemu Salmisen ja Jaakko Männikön kanssa. Jalkapallopuolella laatu korvasi määrän; Kirsi Savolainen, joka yltiövaatimattomuudestaan huolimatta on suuri nimi maailmalla, edusti lajivähemmistönsä puolesta myös sukupuolivähemmistöä. Lajien kirjo oli muutenkin suuri. Vesipalloerotuomari Jarkko ”nimi paperiin” Virtanen ja koripallon Henri ”ponnistusvoima” Hilke pitivät niin ikään lippua ylhäällä lajiensa ainoina osallistujina. Salibandypiirien ulkopuolelta luettelematta ovatkin enää Pohjois-Suomen jääpallomafian ykkösnyrkit Petri ”lusikka” Kuusela ja Mika ”valssi” Mutanen. Tämän raportin kohderyhmälle tutumpia nimiä ovat tietenkin Anssi ”tykkimies” Tuomi ja Mikko ”jurisprudentia” Alakare, joilla yhdessä on lajimme parissa ylivertainen kokemus niin kansallisilta kuin kansainvälisiltä areenoilta. Maailman tunnetuin erotuomarikin oli mukana. Kyseessähän ei tietenkään ole Pierre Luigi Collina, vaan pohjanmaan vaatimaton kasvatti ja Keski-Suomen kettu Lasse Vuola, joka tuomitsi ensimmäisen liigaottelunsa koulutuskaudella samaan aikaan, kun Partanen katseli puolentoistametrin päästä Ovetskinin takaperinluistelua Kanadassa.

Ryhmähenki alkoi tuoksua välittömästi Pepsodentin ja suuveden yhdistelmältä, johon makua toivat lisäksi sopivasti lajien edustajien toisilleen heittämät herjat. Kaikkihan tietävät, että kukaan ei uskaltanut salibandya mollata. Sopu…Pesäpallon edustaja sai oman osansa (joutui jättämään kurssin kesken, mutta ei kuittailusyistä), eikä täysin ilman näpäytystä jäänyt Porin karhu vesipallomiehenä. Allekirjoittanutkin taisi pariin otteeseen kurssin aikana kysyä uteliaana vesipallon säännöistä seuraavasti: Saako vesipallossa jäähyn, jos ”sukeltaa”. Toinen hyvä kysymys on tietenkin se, että miten pelaaja voi suihkuun menon jälkeen palata kentälle!?

Koulutusjaksojen yksityiskohtainen käsittely raportin muodossa olisi minun ja sinun ajan haaskausta. Siihen vaadittaisiin airolamaista taituruutta saada asiat tiivistettyä. Sen sijaan lienee järkevämpää ainoastaan pyrkiä lyhyehkösti kertomaan pääkohtia siitä, mitä huippukurssilla tapahtui.

Jakso I: Viestintä, esiintyminen, ensivaikutelma ja kehonkieli

Yksi punainen lanka kaikilla neljällä koulutusjaksolla oli esiintyminen, jonka suurimman vetovastuun opetuksen muodossa kantoi varsin ansiokkaasti Niina Voutilainen. Niina seurasikin ryhmää mukana aina ensimmäisestä hetkestä kurssin päätösbileisiin asti. Kurssi alkoi esiintymisellä videokameralle ja jatkui harjoitteiden jälkeen esitelmän pidolla. Jokainen pääsi esiintymään jo ensimmäisestä hetkestä lähtien, halusi tai ei. Kotiläksynä ensimmäiselle jaksolle oli valmistella esitys. Tykkimies Tuomi taisi olla ainoa, joka oli kotiläksynsä tehnyt, kun taas jääpallomafian jefe Mr. Kuusela kaivoi insinöörinä naftaliinista vain n. 40 kertaa aikaisemmin pitämänsä esitelmän lusikan valmistamisen prosessikaaviosta. Allekirjoittanut käytti kehoa Henri Hilkettä vastaan näyttämällä perusteita Krav Maga –taistelulajista, Kirsi Savolainen lauloi, Mutanen tanssi valssia ja Hilke puhui mukavuusalueista, joten varsin heterogeenisia esityksiä oli tarjolla. Käsiteltiinpä yhdessä esityksessä veljen kuolemaakin. Aiheilla ei ollut väliä, mutta esiintymisellä oli. Esiintymisgurumme Niina antoi välittömät ja myös rehelliset palautteet ja myöhemmin myös nauhalta syväanalysoituna seuraavalla jaksolla.

Raipella on joskus ollut asiaa, ja Artsilla oli vielä enemmän asiaa.

Ryhmädynamiikka alkoi rakentua välittömästi. Ensimetreiltä lähtien oli selvää, että kurssille on valikoitunut teräviä (ei viisausmielessä) persoonia, joiden yhteenhitsautumiseen vaaditaan hitsipillin lisäksi jokin jalometalli. Akselilla Tuomi-Vuola tapahtui ensimmäinen verbaalinen verilöyly jostain aiheesta X. Mahtoivat siinä muiden lajien edustajat ihmetellä, kun salibandyn suorapuheisuus konkretisoitui pieneen väittelyyn. Tilanne päättyi vapaaottelun asemesta kaikkien onneksi tasapeliin ja kädenpaiskaukseen. Kirsi Savolainen osoitti kuuluvansa kovapuheisten äijien joukkoon hiljentämällä Levosen ainoana koko kurssista. Teemu Salminen puolestaan osoitti pienestä koostaan (208 cm) huolimatta olevan yksi suurten joukossa. Allekirjoittaneella oli hankaluuksia harjoitella kehonkieltä, kun harjoitusvastustaja oli moinen pygmi. No, ainakaan lyhempiä ei salibandykentillä vastaan tule.

Valmentajakaksikko Heliskoski ja Saarinen SEL-kurssin tentattavana.

Jakso II: Fysiikka, ravinto, taktiikka

Toisen viikonloppujakson pääteemana oli fyysinen kunto ja ravinto. Äärimmäisen mielenkiintoisena lisänä oli kuitenkin Juha Sirkan ja Erkka Westerlundin taktiikkaluennot, jossa jälkimmäisessä näytettiin mm. ainutlaatuista kuvamateriaalia Leijonien pelikirjasta. Oli yllätys, kuinka huipputason ammattilaiset perustavat menestyksensä hyvin yksinkertaisiin konsepteihin. Video oli lähetetty ennen maajoukkuekoitoksia NHL-pelaajille valmistautumista varten. Luennon lopuksi keskusteltiin taktiikan vaikutuksesta erotuomaritoimintaan.

Jääkiekon erotuomareiden fysiikkavalmentaja Pekka Rindell opetti, miten hyvään kuntoon haluava ei voi juoda olutta kuin kävelijä vettä Pekingin helteessä eikä syödä pelkkää torin kebabia. Rindellin opit olivat ainakin allekirjoittaneelle siinä mielessä uusia, että rasvoja ei pidä välttää vaan etenkin suosia kunhan kyseessä ovat oikeanlaatuiset kehon liukastusaineet. Liimikselle tiedoksi, että Atkinsin dieetti ei ole kovin terveellinen mikäli Rindellin oppeihin on luottaminen!

Powerpoint –sulkeisten ja hämmentävien uusien tietoiskujen jälkeen kurssilaisille etsittiin sykerajat laktaattiarvotestein. Käytännössä tämä suoritettiin siten, että juostiin eri sykealueilla kenttää ympäri ja ajoittain pistettiin neulalla sormeen. Tahallisen kivun aiheuttamisen jälkeen veri työnnettiin masiinaan, joka puolestaan ilmoitti happoarvon. Eräs kiinteistövälittäjä pelkäsi, että happokone räjähtää, mutta hänen onnekseen kyseessä olivat millimoolit, eivät promillet! Allekirjoittaneen syke singahteli pienen flunssan johdosta sinne tänne, mutta kyllä sieltä lukemat löytyivät.

Levonen ihmettelee, mitä tuo Rindell oikein meinaa tuon piikin kanssa.
Tuomi odottaa perässä vuoroaan levottomana. Salminen esittää tyyntä piikin edellä.

Eri lajien asettamat fyysiset vaatimukset herättivät keskustelua erotuomarijoukkueessa. Väite kuului, että myös sop…pesäpallossa tuomarit joutuvat liikkumaan paljon. Joku länsirannikolta taisi heittää siihen, että ”niinno, ei siihen liikkumiseen lasketa sitä liikettä kotipaikkakunnalta ottelupaikalle”.

Jakso III: Media, ja huippuerotuomaritoiminta

Kolmas jakso alkoi allekirjoittaneen osalta pienellä myöhästymisellä lentokonevaikeuksien vuoksi. Myös Alakare loisti poissaolollaan mistä syystä kurssit olivat varsin laimeat siihen saakka, kunnes palasin paikalle. Eniten harmitti se, että Jungebrandin esitys jäi näkemättä. Allekirjoittanut oli myös valittu paneelikeskusteluun itse moguli Arto I Järvelää vastaan. Kiukku on kova, kun ei moista saanut kokea. Onneksi SEL-vääpeli Järvinen tajusi kuvata esityksen ja kaksi päivää kurssin jälkeen postiluukusta kolisi sisään tuutin täydeltä aikui… erotuomarin koulutusviihdettä. Kurrsin kv-veturit Savolainen ja Puumalan Partanen kertoivat myös kuulumiset maailmalta. On ne kovia!

Kolmannella jaksolla jäi lyhyt aika myös urheilulle. Lajiksi valittiin beachvolley. Vastapuolella oli mm. Moskovan mm-kisojen jäljiltä selvästi ylirasittunut naamaltaan vitivalkoinen (salmonella, sars, H5N1, myyräkuume, hyppykuppa) Kuusela ja keskitorjuja Vuolalle aluksi nauranut Mutanen, jonka hymy hyytyi siinä vaiheessa, kun allekirjoittanut otti 140 cm varresta pari ylimääräistä räjähtävää solua irti ja voitti verkkotaistelupalloja 190 sentin ”Hulkkia” vastaan yksi toisensa jälkeen. Vastustajista Anssi Tuomi alkoi pelimiehenä kuumeta hiillostuksen voimasta, mutta onneksi verkko piti kilpakumppanit eri puolilla. Ottelusta on vielä mainittava, että Savolaisen Kirsi pelasi lentopallolyönneistään 95 % jalalla, ja onnistuneesti! Ei huono!

110 %:n keskittymistä voi häiritä vain Petri Kuuselan kommentointi ”Elä ota niin vakavasti!”.

Jakso IV: Väitöstilaisuudesta karonkkaan

Kurssin päätösjakso alkoi suvaitsevaisuutta käsittelevällä koulutuspaketilla. Koko kurssin opetusjaksoista aihe oli huonoin, mikä ei johtunut esiintyjästä eikä esitystavasta vaan enemmänkin ajanpuutteesta. Muuten huippukurssin päättäneestä jaksossa keskityttiin lopputöiden esittämiseen, johon SEL:n puolesta ”vääpeli” Järvinen ja Hannu XXX olivat varanneet 18 minuuttia per esitys ja palaute päälle. Esitykset olivat mainioita ja oli todella hauska nähdä, että Voutilaisen opit kehonkielestä ja esiintymistavasta olivat menneet monille perille. Tämä ei tarkoita sitä, että jotkut esityksistä olivat esitystavaltaan tai sisällöltään huonoja. Toisilla tasonnousu vain näkyi enemmän toisten ollessa jo ensimmäisellä jaksolla harjaantuneita esiintyjiä. Ainakin allekirjoittanut huomasi esiintymisvarmuuden lisääntyminen, joka palautteen mukaan oli välittynyt myös yleisölle. Lopputyöni laadin kriisijohtamisesta, joten nyt tiedän syyn miksi niitä kriisejä niin paljon otteluissani on

SEL:n Hannu Laaksonen ja koripallo- ja jääpallotuomari
Petri Kuusela odottavat malttamattomana kuohujuomaa helmeilevää

Lopputöiden esittämisen jälkeen erotuomarit totesivat olevansa myös pelureita, kun joukkueet verkolla III-jaksolla erottanut beachvolley vaihtui koripalloon. Kuten arvata saattaa, ottelun ensimmäiset kymmenen sekuntia olivat rauhallista pallottelua, kunnes tuli ensimmäinen kova tilanne. Täysin uuteen lajiin tuomariksi joutunut Lusikka-Kuusela joutui käyttämään kaikki käytettävissä olevat keinot, mukaan lukien minuutin joukkuejäähyt (jotka eivät ilmeisesti lajiin kuulu), jotta vakavilta loukkaantumisilta olisi vältytty. Pillin puuttuessa Kuusela joutui laittamaan kaikki kehonkielen oppinsa peliin. Yksi kulminaatio ja kriisi oli, kun Mutanen torppasi Levosen omien sanojensa mukaan ”seisomalla paikallaan”. Tosiasiallisesti Mutanen tuli ”puun takaa” ja jännittämällä vatsalihaksensa taklasi Levosen. Seurauksena oli pelin intensiteettitason räjähdysmäinen kasvu ja koripallo sai ajoittain kokea epäonnistumisten jälkeen kovempaa käsittelyä kuin jalkapallo R.Carloksen toimesta ikinä. Ottelun lopputulos oli kuitenkin selvää ennen alkuheittoa. Allekirjoittanut ei häviä koskaan eikä hävinnyt nytkään eikä hävinnyt beach volleyssa. Eikä myöskään hävinnyt aloitusheitossa. Vastassa oli jälleen kaikkien Puumaloiden Puuma, Sami Partanen, joka 40 senttiä pidempänä hävisi taas ponnistuskilpailussa allekirjoittaneelle. Jotain tekemistä ottelun lopputulokseen (36-12) saattoi olla myös sillä, että joukkuekaverina oli Henri Hilke, ainoa joka koripalloa osasi oikeasti pelata.

Tyytyväinen mies Suomen Lapista. Virallinen huippuerotuomari Mika Mutanen.
Vasemmalla SEL:n puheenjohtaja Raimo Kalliokoski. Oikealla vuoroaan odottaa Henri Hilke.

Väitöstilaisuuden ja huippuottelun jälkeen oli vuorossa karonkka (väitösprosessin päättäjäisjuhla toim.huom.). Muutoin täysin non-holic –kurssi sai uutta virtaa kuohuviinistä, jonka Vääpeli oli onnistunut hamstraamaan Rostokista paikalle. Tämän jälkeen oli vuorossa sauna ja laadukas ralli-ilta Heinolassa. Aamulla ne, jotka olivat harjoitelleet kurssijuhlaa varten, saapuivat ajoissa seuraavan aamun koulutuksessa ja vice versa. Viimeisen viikonlopun sunnuntai huipentui siihen, että jokainen sai ansaitsemansa diplomin.

Kurssi on päättynyt. Revanssia on huhujen mukaan odotettavissa.

Yhteenvetoa ja hiileen puhaltamista

Ensimmäisellä jaksolla muodostunut hyvä ryhmähenki ja yhteenkuuluvuuden tunne mahdollisti hyvän oppimisympäristön. Rento, mutta motivoitunut tunnelma vaikutti siihen, että kurssille oli aina mukava mennä, vaikka viikonloppujen kuluttaminen jo kesäaikana salibandyyn saattaa kotona aiheuttaa yllättäviä seurauksia. Allekirjoittanutkin joutuu menemään naimisiin kesällä 2009.

On vaikea määritellä mitä konkreettista kurssista jäi ensisijaisesti mieleen ja mitä hyötyä huippuerotuomarikoulutuksesta oman erotuomaritoiminnan kannalta on. Olen kuitenkin varma siitä, että olen astetta valmiimpi kohtaamaan erilaisia henkilöitä ja tilanteita kentällä. Huipputuomari –diplomin lyöminen kiukuttelevan valmentajan käteen pelin jälkeen ei auta, vaan otteet kentällä ratkaisevat. Erotuomarin hiljainen tieto kuitenkin lisääntyi, joka toivottavasti välittyy myös jossain muodossa kentälle.

Voin lämpimästi suositella kurssia kaikille, kun se seuraavan kerran järjestetään (ellei joku sitä ennen kavalla SEL:n pohjatonta kassaa).

Ai niin! Koska kerhossamme on oikea journalisti ja toimittaja, täytyy otsikon jotenkin ilmeisesti liittyä tekstiin tai muuten tulee sanomista. Todetaan nyt vaikka siten, että timantti koostuu hiilestä ja on maailman kovin aine. Hiomalla siitä tulee todellista arvotavaraa!

Author´s notice:

Raportti on tajunnanvirran tuote, kirjoitettu aamuyöllä, eikä julkaisija, toimittaja, taittaja tai kirjoittaja ota mitään vastuuta kirjoitusvirheistä, pilkkuvirheistä eikä vääristä tiedoista tai kunnianloukkauksista nyt, tulevaisuudessa tai sen jälkeen.