Valmentaja Välimaa kiitti kutsusta

Keski-Suomen Salibandyerotuomarit ry sai maaliskuun koulutusvieraakseen tiistaina 11.3. Jyväskylän Happeen naisten liigajoukkueen päävalmentajan ja naisten maajoukkueen apuvalmentajan Timo Välimaan. Hän tuli tuore huippuvalmentajatutkinto takataskussaan kertomaan omasta näkökulmastaan, miten hän kokee erotuomaritoiminnan naisten huippusalibandyssa. Paikalla olikin reilut kolme kentällistä tiedonjanoisia KeSSetin tuomareita, mikä omalta osaltaan vahvisti Välimaan näkemystä meidän viheltäjien halusta kehittyä. "On paljon puhuttu, että tuomarit jää jälkeen tässä lajissa. Se on p*skapuhetta", hän sanoi. Hän valmentaa Happeen naisia liigassa nyt neljättä kautta. "Sinä aikana erotuomaritoiminta on mennyt huimin harppauksin eteenpäin – niin hyvässä kuin pahassa."

Vierasvalmentajat kehuneet jyväskyläläisiä

Miinuspuoliksi Välimaa laskee kokeilut, joissa kaksi kokematonta naiserotuomaria toimii parina liigaottelussa. Hän sanoi ymmärtävänsä, että naisten liigaan halutaan naisia viheltämään, mutta sen tulisi tapahtua kokeneempien erotuomarien parina. Keski-Suomessahan naisten otteluita viheltävät miehet, koska alueellamme ei ole sen tason naistuomareita. Ainoan kerran nainen nähtiin raitapaidassa tällä kaudella Monitoimitalolla, kun Heli Saario vieraili Happeen pelissä Lasse Vuolan erotuomariparina. Jyväskylässä tällä kaudella pelatuista naisten liigaotteluista Välimaa kertoi, että useat vierasjoukkueiden valmentajat ovat antaneet positiivista palautetta täkäläisistä erotuomareista. Se lämmitti varmasti monen paikalla olleen mieltä, sillä turhan harvoin kiitoksen sanoja kuuluu erotuomareille asti. Välimaa kiitti myös heti tilaisuuden alussa kovasti siitä mahdollisuudesta, että pääsi puhumaan paikallisille erotuomareille. Tähänkin hän heitti muilta naisten liigapaikkakunnilta kuultua tarinaa. "Lämpimät terveiset Helsingistä ja Lappeenrannasta. Kun kerroin heille tästä, he ihmettelivät, ettei heillä ikinä paikalliset erotuomarit kutsuisi valmentajia puhumaan", Välimaa kertoi.

Mikä on kovaa peliä?

Keskustelua Kihun koulutustilassa syntyi, kun alettiin puhua kovasta fyysisestä pelistä naisten salibandyssa. Mitä se tarkoittaa? Välimaa painotti erityisesti mailalla ja kropalla pelaamisen eroa. Hän kertoi, että tässä asiassa suomalaiset salibandynaiset ovat ruotsalaisia paljon perässä. "Sanotaan, että kansainvälisissä peleissä saa pelata kovaa. Ruotsalaiset osaa pelata kovaa, suomalaiset eivät." Toki keskustelua saatiin syntymään myös erotuomarien suuntaan: mitä sallitaan, mitä ei ja miten erilaisia kontaktitilanteita tulkitaan. Tämä herätti etenkin tällä kaudella naisten liigaa viheltäneet keskustelemaan – ja asiallisesti jopa kiistelemään – Välimaan esimerkiksi heittäneestä kulmakamppailutilanteesta. Toinen Välimaan painottama asia oli erotuomareiden ja valmentajan välinen vuorovaikutus. Hän koki, että siinä on tällä hetkellä kuilu. Hän osoitti syyttävää sormea molempiin osapuoliin. Esimerkiksi omalta valmentajauraltaan hän osasi heittää tapauksia, joissa erotuomari oli toiminut ala-arvoisesti valmentaja Välimaan kanssa pelitilanteesta kommunikoidessaan – tai pikemminkin vaietessaan. Toisaalta: "Vihaan, kun valmentajat arvostelevat erotuomareita lehdistössä. Tuomarit ei ratkaise pelejä. Meillä on aina se 60 minuuttia aikaa tehdä maalit", Välimaa linjasi. Hän myös arveli, että valmentajissa on tulossa uusi sukupolvi. Virheistä oppimalla ja omia tekemisiä miettimällä koutsien ja viheltäjien välinen kuilu on varmasti kavennettavissa. Parantunut yhteistyö tekee ottelutapahtumista sujuvampia, ja se on kaikkien etu.

Kalle Lehtisen kuntotreenivinkit

Reilun tunnin mittaisen valmentajavierailun jälkeen suunvuoron saivat KeSSetin omat herrat. Salibandyliiton erotuomarivaliokunnan jäsen, entinen kansainvälinen erotuomari Kalle Lehtinen kertoi muutaman sanasen kuntoharjoittelusta. Salibandykaukalossa mennään kovaa ja tuomarien on syytä pysyä perässä. Kun pelaajat treenaavat kesäisin kuntopohjaansa kuntoon, sama pitäisi Kallen mukaan tapahtua tuomareillakin. Fyysiset testit ovatkin osa niin liiga-, liitto kuin A4-tuomareidenkin loppukesän koulutuksia. Kallen itsensä herätti harjoittelemaan hylätty testi. Toisaalta hänellä on myös ikävämpi, todenteolla treenaamaan pakottanut kokemus: 2000 hänellä meni polven eturistiside ja kierukka poikki, mikä vesitti silloin MM-kisareissun. (Tähän väliin muistutus, että seuraavissa kisoissa 2002 Helsingissä Kalle pääsi vetämään välieräpelin, joten treeni varmasti kannatti.) Loukkaantumisen jälkeen Kallen oli saatava polvea ympäröivät lihakset kuntoon, keskivartaloa unohtamatta. Hän aloitti suhteellisen kovan kestävyys-, nopeus- ja nopeuskestävyysharjoittelun. Kilometrejä kertyi ja hikeä vuosi useita kertoja viikossa, mutta se kannatti. "Kun syksyllä koulutuksessa näki Eerikkilän kentän, pystyi katsomaan sitä hymyssä suin. Ennen se oli ollut aina ikävä kokemus", hän kertoi. Tieto kasvaneesta fyysisestä suorituskyvystä toi varmuuden, että testirajat ovat pässinlihaa. Loppuun Kalle vielä muistutti, että pelkkä kesätreeni ei riitä. ”Nykypäivän tuomarointi vaatii kuntoharjoittelua myös talvella.” Liigaerotuomarimme Lewis lisäsikin, että pääsarjan raitapaidat testataan paitsi kauden alussa, myös toisen kerran helmikuussa. Näin ollen kunnon ei parane repsahtaa talven pimeinäkään aikoina.

"Alkulämmittelyillä kun käyn..."

Lehtisen Kalle kertoili muutaman sanan myös ruokavaliosta. Hän korosti kolmea asiaa: energiaa, nestettä ja suoloja. Niitä pitää olla riittävästi, ettei erotuomari väsähdä kesken kovan matsin. "10 prosentin nestehukka on 50 prosenttia tehoista pois", valisti Meskasen Pekkakin, varmasti kokemuksen syvällä rintaäänellä. Lampisen Reijo kertoi puolestaan, että pohkeiden kramppaus loppui magnesiumin syömisellä. Erilaisia vinkkejä löytyy siis myös sen suhteen, mitä suuhunsa laittaa. Loppukevennyksenä vielä liigatuomari Lassen poikamaista innostusta. Hän vaati tätä raporttiin niin silmät hehkuen, että pakkohan toive oli toteuttaa. Toinen liigamies Andrew kun meni jossain vaiheessa kommenttiaan lausahtamaan: "Alkulämmittelyillä kun käyn, niin tuun sisään..."