|
|
 |
|
 |
| |
|
MINÄ TIEDÄN eli tarina Prahan eskaloituimisesta
Viime talvena kolmen kerhomme tuomarin, Petteri Heimosen, Markku Sundvallin ja allekirjoittaneen,
päähän ponnahti ajatus päästä viheltämään hubbabubba-sarjojen pelejä suureen ja arvostettuun Czech Openiin,
joka käydään Prahassa 16.-19. elokuuta Herran vuonna 2007. Pommitimme sähköpostitse kisajärjestäjiä tuloksetta.
Lopulta saimme kisoihin SSBL:n ja Tshekin liiton itsessään kannatettavan yhteistyösopimuksen nimissä viheltämään matkanneilta
Rainer Ehrolta ja Pasi Kylmämaalta turnauksen tuomarijohtaja mr. Cernyn yhteystiedot. Hän kiitti kiinnostuksesta,
mutta ilmoitti yya-hengessä, ettei uskalla vaarantaa kansallisten liittojen sopimusta.
Näin ollen kun matka oli jo kuitenkin varattu, meille jäi puhtaasti (kisa)turistin rooli.
Paikalliset tuomarit joutuivat huhkimaan kuumissa halleissa pitkiä päiviä, joten tuskin oikeudenjakajia ainakaan liikaa oli.
Jäipähän meille aikaa kaupungin tarkastelulle.
Viisihenkinen joukkueemme (Sune ja Petteri Katja- ja Tanja-puolisoineen + K-P) lähti liikkeelle keskiviikkona 15.8.
Neljä edellä mainittua autolla Keski-Suomesta, allekirjoittanut bussilla Kymenlaaksosta.
Tapaamispaikaksi sovittiin joku huoltoasema Helsingin vanhan jäähallin liepeillä.
Touhu sai heti surkuhupaisia piirteitä K-P:n vähän innostuttua seikkailemaan ja tulkitsemaan ohjeita mielipuolisesti.
Lopulta noutopaikka oli jossain ihan muualla. Palautetta tuli ja varmaan aiheesta.
Majoituimme Sunen järjestämään ammattiliiton huoneistoon, joka ajoi asiansa oikein hyvin.
Huonosti nukutun yön jälkeen oli aika lähteä Vantaan lentokentälle, jossa selvisi mm. K-P:n uusi henkilöllisyys.
Lopulta kuitenkin pääsimme ilmaan ja puolenpäivän tienoilla Tshekin tasavallan pääkaupunkiin.
Samaan lentokoneeseen oli osunut runsaasti turnaukseen matkaavia laji-niiloja, ihan valtakunnan kermaa myöten.
Majoituttuamme kaupungin ytimeen, Vaclavin aukiolla sijainneeseen hotelli Julisiin suuntasimme tarkastamaan nähtävyyksiä.
Päätimme pidättäytyä ensimmäisen päivän salibandypeleistä ja keskittyä muihin kulttuurikohteisiin. Käveltyä tuli ainakin tarpeeksi.
Ruoka ja juoma olivat maukasta sekä toiminta muutenkin vakuuttavaa.
Päivän ja illan avainsanoja olivat muun muassa eskaloituminen ja lasivilla. Älkää kysykö enempää!
Perjantai valkeni hieman torstaita pilvisempänä. Aamiaisen jälkeen naisväki jäi shoppailemaan ja nauttimaan vanhankaupungin ja
juutalaiskorttelin ihmeistä. Kriittinen mieskolmikko suuntasi Sparta Prahan hikiseen halliin, jossa pelattiin kahdella kentällä.
Koska miesten eliittisarjan ottelussa Porin Karhuista ei ollut pienintäkään vastusta Ruotsin IBK Dalenille,
siirryimme sivukentälle seuraamaan unkarilaisen ja ruotsalaisen joukkueen miesten yleisen sarjan peliä.
Unkarilaisten otteissa ei ollut hävettävää. Tuomaritkin olivat hyvin hereillä ”pientä” black outia lukuun ottamatta.
Eliittisarjan ottelussa vakuuttava SSV pelasi Pepino Ostravaa vastaan, joka oli saanut turnaukseen vahvistuksekseen Lasse Riitesuon,
jonka pohje ei kuitenkaan sallinut pelaamista tässä mittelössä. Tshekkituomareiden tekninen suoritus oli hyvää tasoa.
Pixbon ja Mlada Boleslavin peli ei ollut kaunista katseltavaa. Arvioimme tuomareiden eläneen pelissä pyhällä hengellä,
kunnes kamppailu eskaloitui. Olisimme odottaneet kovempia ratkaisuja. Törmättyämme hallilla vielä Raikkaan ja Kylmikseen poistuimme
vähin äänin paikalta.
Kaupungilla tapahtui ihmeitä, kun törmäsimme tuntia ennen sovittua tapaamisaikaa jollain sivukujalla naisväkeemme.
Ruokailun ja pienen levon jälkeen oli aika suunnata kohti uusia haasteita.
Ihmeiden aika ei ollut vieläkään ohi. Kun marssimme sujuvassa jonossa katua, vastaamme kurkisti lakana, jossa oli suomalaisia nimiä.
Selvitettyämme asiaa lähemmin, paljastui karu totuus. Kolme eteläsavolaista taiteilijaa oli saanut aikaan näyttelyn,
jonka avajaisia vietettiin koko lailla kosteissa tunnelmissa. Vaihdoimme kuulumiset ja poistuimme hypen vallassa viettämään loppuiltaa,
jonka sisältö jää sensuurin alle.
Lauantaiaamun nakkien, paprikan ja hapankaalin jälkeen suuntana oli Prahan linna, jossa oli muitakin kohtalotovereita.
Kahden tunnin jonotus kirkkoon annettiin suosiolla pillikaulaisten ja sateenvarjokätisten gruppenführereiden heiniksi
eikä paikallinen veteraanikonsertti sykähdyttänyt juuri enempää. Sen sijaan natiivien (no jaa) ylläpitämä tori osoittautui oivaksi ja
edulliseksi ostospaikaksi. Tuotteiden laatu selvinnee myöhemmin… Tilanteen eskaloituminen alkoi olla vääjäämätön, kun naisväki poistui
Mustekin metroasemalta kohti 200 metrin päässä sijainnutta hotellia. Dilledong! Matka osoittautui yllättävän pitkäksi ja
taisi auringonpistoskin yllättää. Samanaikaisesti Sune, Petteri ja allekirjoittanut suuntasivat kohti Dekankan hallia,
jossa Jyväskylän Tahdon naisjoukkue asettui turnauksen viimeiseen peliinsä tshekkijoukkueetta vastaan.
Kyllä oli joukkueen jäsenten ilmeet näkemisen arvoiset, kun havaitsivat meidät. Samalla saimme tietää todellisen tasomme,
kun emme olleet kelvanneet turnauksen tuomaristoon. Terve iva on aina paikallaan. Viereisessä pöydässä ”oikeat” tuomarit valmistautuivat
seuraavaan tehtäväänsä nauttimalla paikallisia panimotuotteita. Käyhän se homma niinkin. Kyseessä on kulttuurinen ongelma,
ei sosiaalinen eikä edes moraalinen. Itse peli oli huomattavasti fyysisempää kuin naisten peruskakkosdivaripeli.
JyTah voitti ottelun 2-1 ja joukkueen pelit loppuivat siihen.
Ottelun jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa kansan syvien rivien parista.
Menimme metroasemalle ja päätimme ajaa ensimmäiseksi tulevan junan pääteasemalle.
Niinpä päädyimme punaisen linjan kaakkoiseen loppupisteeseen Hajeen. Kun ydinkeskusta kulkee tunnuksella Praha 1,
Hajessa oltiin Praha 11:ssä. Sosialistinen realismi oli läsnä tässä ja nyt yhdistettynä uutuudenkarhealla,
vielä avaamattomalla Lidl-supermarketilla. Ruoat jäivät einestämättä, mutta Gambrinusta saimme baarissa,
jota turismi ei ollut todellakaan pilannut. Toimintaa johti kokeneempi nainen eikä tarjoilijamieskään ollut mikään eilisen teeren poika.
Molemmilla olisi ollut varaa todeta ”MINÄ TIEDÄN tämän”.
Kirjoituskoneella laaditusta hinnastosta kävi ilmi tuopin maksaneen 17 korunaa (0,60 euroa).
Praha 11:lle heitimme haikeat hyvästit, kun lähdimme kohti AXA-areenaa.
Välissä ehätimme kuitenkin vetelemään huokeat sikalounaat kansanpaikassa, jossa saimme todeta halpojen hintojen perustuvan tylyyn palveluun.
Ruoka oli konstailemattoman hyvää ja sitä oli paljon.
Gambrinus-liiga on Tshekin jalkapallon pääsarja, jonka kolmannen kierroksen ottelussa kohtasivat Sparta ja Zlin.
Tunnelmaa ottelussa riitti soihtuja myöten ja poistettiin joku fanien lakanakin esivallan toimesta.
Peli oli varsin viihdyttävä ja päättyi kotivoittoon. Liput varsin hyville paikoille maksoivat 99 korunaa (n. 3,5 euroa).
Raskas päivä vaati veronsa eikä illasta jäänyt juuri kerrottavaa. Positiivista oli se, että kaikki olivat hengissä eikä ketään ryöstetty
Kaarlen sillalla eikä liioin muuallakaan. Illan motto oli ”kallis hinta perustuu tylyyn palveluun”.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Hapankaalin ja paprikan jälkeen lyhyt visiitti kaupoille ja sitten hotellihuoneen luovutuksen kautta kohti Mala Stranaa.
Meidän retkueeltamme se vähäinenkin ote oli kirvonnut pahoin ja eskaloituminen oli ilmeinen. Joku kurja testasi jopa kadun kestävyyttä.
Miesväki kävi katsomassa avauserän miesten eliittiliigan finaalista SSV-IBK Dalen. Tunnelma T-Mobile Arenalla oli hyvä.
Muuten halli muistutti entisistä ajoista. Ruotsalaistuomareiden linjaus oli jälleen salliva.
Kuumat loppuratkaisut jäivät meiltä kuitenkin näkemättä, kun piti kiirehtiä yhteiskuljetukseen lentokentälle.
Yhteistä niin Katjan ja Tanjan kuin Petterin, Markun ja Kari-Pekan ruokakokemuksille sunnuntailta oli pettymys.
Finnairin iltalento oli täpötäynnä salibändääjiä. Niinpä astaloita tarkastaneet viranomaiset saivat tehdä tikkujen kanssa täyden iltatyön.
Kone oli Helsingissä vähän ennen ilta yhtätoista, jonka jälkeen muu ryhmämme suuntasi kohti Keski-Suomea allekirjoittaneen lähtiessä kohti Kymeä.
Mitä matkalta jäi käteen? Retki oli kaikkiaan onnistunut, mielenkiintoinen ja värikäs. Rytmiryhmämme sambasi hyvin, mistä jokaiselle kiitos.
Kaupunkikin oli sympaattinen ja ilmeikäs. Mukava olisi ollut päästä kaukaloon, mutta ehkä sekin päivä vielä tällaisissa turnauksissa koittaa.
Pelejä ei tullut liikaa katsottua, mutta otteluiden yleisilme oli vauhdikas ja fyysinen.
Hetkittäin pelaajaturvallisuuden puolesta sai hieman pelätä, mutta ruumissaattueilta taidettiin välttyä.
Mutta pelit vihelletään kentällä, ei katsomossa ja turnauksen voitti varmasti oikea joukkue. 6.-14.12.2008 Prahassa pelataan miesten MM-kisat.
Eiköhän viimeistään tuolloin kaupunkiin ole palattava.
Jossain päin Kymeenlaaksoa 22.8.2007
Kari-Pekka Autio
|
|
|
 |
|
 |
|
|
