Raportit


Tuhansia torjuntoja, vihellyksiä ja pari lohenpunaista
( 27.11.2013 )

Jaakko Andersson vihelsi tiistaina 26.11. Jyväskylässä Suomen cupin ottelun Happee–SBS Wirmo, minkä jälkeen hän ilmoitti jättävänsä tuomaritehtävät kokonaan – ainakin toistaiseksi. Pienen lapsen isä asettaa perheen etusijalle ja edessä on nyt vetäytyminen kentiltä.

Jaakko Andersson on ollut keskisuomalaisessa salibandyssa monessa mukana ja jättänyt Jyväskylästä käsin puumerkkinsä koko valtakunnankin lajihistoriaan.
Happeen maalivahtina liigassa hän torjui kausilla 1999–2000 ja 2000–2001 yhteensä 42 runkosarjan ottelussa ja 15 pudotuspelissä. Saldoksi jäi runkosarjasta tehopisteet 0+3 ja 26 jäähyminuuttia, playoffseista 0+1 ja yksi kaksiminuuttinen. Palkintokaappiin jäi keväältä 2000 pronssimitali. Happee-vuosien jälkeen maalivahdin ura jatkui vielä vuosikausia merkittävässä roolissa I divisioonassa O2-Jyväskylän joukkueessa.

Pelaajaura divaritasolla O2:ssa loppui vuonna 2006, minkä jälkeen Jaska panosti todenteolla jo aiemmin alkaneeseen erotuomariuraansa. Jaakko asetti tähtäimekseen liigapelit myös erotuomaripaidassa.
Haaveesta tuli totta lokakuussa 2009, minkä jälkeen kahdella kaudella hä tuomitsi yhteensä 13 ottelua miesten Salibandyliigassa. Jaakko on jatkanut tuomarina Divarissa, jossa hän on jakanut oikeutta vuosien varrella liki 50 ottelussa. Tänäkin syksynä hänet on nähty divaripeleissä, mutta nyt tulleen ilmoituksen mukaan ottelut ovat siis ohi.

Millaisena miehenä, pelaajana ja tuomarina Jaakon entiset joukkuekaverit? Vastaajina ovat historian varrelta Happeesta(kin) tutut liigatähdet ja maajoukkuepelaajat Petri Manninen, Lasse Riitesuo ja Mikko Kohonen sekä Happeen monivuotinen päävalmentaja Seppo Pulkkinen.

Kerro yhteisestä taustasta, missä yhteydessä ja milloin olet Jaakkoon ensimmäisen kerran törmännyt?

Pulkkinen: “Jaakon muista ensimmäisen kerran tuolta katsomon puolelta. Pisti silmään tämä aika suulas ja äänekäs sähäkkä veskari. Sillä tuntui aina olevan asiaa tuomarille, eikä kyse ollut mistään leppoisasta rupattelusta. Laskeutuessani katsomosta haalarihommiin oli Jaakkoon helppo tutustua. Sosiaalinen ja mukava tyyppi. Toki olimme moikkkaustuttuja ennenkin, olimmehan touhunneet samassa salissa on pitkään, vaikka eri lajien puitteissa.”

Manninen: “En muista tarkkaan, missä ekan kerran olen törmännyt Jaakkoon. Todennäköisesti jossain sählyturnauksessa ollaan pelattu vastakkain, kun hän oli maalivahtina. Jaakkohan ei myöskään varsinaisesti peliurallaan ollut ihan viilipytty maalinsa edustalla. Ollaan pelattu Happeessa liigaa yhtä aikaa, ja joskus annettu yhdessä viiltäviä analyysejä jossain tiskilläkin limppari kädessä tuomaritoiminnasta.”

Riitesuo: “Olisikohan ensimmäiset Hutungin yöturnausten ajoilta 90-luvulta. Upeita turnauksia ja huikea fiilis. Oma kipinä syttyi silloin salibandyyn.”

Kohonen: “Olin juniorina hakemassa kovuutta Happeen miesten kakkosjoukkueesta. Jasu oli siellä ilmiömäinen maalivahti. Jasun pelityyli oli hyvin samanlainen kuin Jarno Ihmeellä.”

Kuvaile Jaakkoa erotuomarina, vahvuudet/heikkoudet?

Pulkkinen: “Hyvä pelin tuntemus ja pelaajanäkökulma on ollut suureksi eduksi. Sopiva huumori, mutta silti asiallisuus on säilynyt. Pidin suuresti asenteesta tuomarihommaan. Heikkoutena ehkä on linjan heittelevyys, hyvän ja huonon päivän ero voisi olla pienempi.”

Manninen: “Erittäin hyvä sääntötuntemus, osaa lukea hyvin tilanteet ja pysyy hienosti rauhallisena kentällä, pystyy keskustelemaan pelaajienkin kanssa. Vaikka pelaajana oli ‘kuumakalle’, on tuomarina mielestäni todella rauhallinen ja osaava. Ei merkittäviä heikkouksia mielestäni, joskus ehkä on saattanut ns. ‘vetää kotiinpäin’ jossain matsissa, kun ollut tuttuja pelaamassa. Tämä voi olla toki katsojankin värilaseissa.”

Riitesuo: “Tuomari, jolla on erittäin hyvä pelisilmä ja ymmärtää pelaajien ajatukset. Osaa käsitellä hyvin pelaajien ensipurkaukset ja rauhoittaa tilanteen. Joskus tullut takaisinkin aika kipakkaa palautetta! Harmi, että nyt tulee taukoa.”

Kohonen: “Erittäin hyvä reagoimaan nopeasti. Selkeä linja, jota voisi kutsua kansainvälisen tyyliseksi eli sallii kaksinkamppailupelaamisen. Ymmärtää pelaajia.”

Jokin yhteinen mieleenpainunut muisto/tarina?

Pulkkinen: “Mieleenpainuvimmat ja hauskimmat muistot tulevat ehdottomasti Happeen kokoontumisajoista, kun vanhat happeelaiset kokoontuvat kerran vuodessa tapaamaan toisiaan. Tietysti pääasia on keskinäinen kehuminen ja sopiva kuittailu, mutta kokoontumisajojen ehdoton kohokohta on, kun lavalle astuu Duo Wäkisin, jonka muodostavat Mikko Jokela ja Kimmo Rantamäki. He ovat sanoittaneet läjän salibandyaiheisia lauluja ja yksi ehdoton hitti on biisi nimeltään Anna palaa Andersson. Siinä Andylle näytetään jostain syystä lohenpunaista ja aihepiiri tietysti pyörii Jaakon rauhallisen peliluonteen ympärillä.”

Manninen: “Joensuussa pelattiin Josbaa vastaan useita pelejä, joissa saimme pahasti pataan, kun itse pelasin ja Jaakko oli maalissa. Yleisö otti Jaakonkin hieman pihteihin, ja lauloivat ‘Jaakko-kultaa’ meidän päädyn katsomossa. Erään kerran sattui muuan Otto Moilanen olemaan Josbalta karvaamassa ja yritti estää Anderssonin avausheittoa, niin Jaakko täräytti avauslingon suoraan Moilasen päähän noin puolen metrin etäisyydeltä. Hivenen läpinäkyvä reaktio tuotti muistaakseni 5 minuuttia + lohenpunaisen kortin. Jaakolla varmaan tästä löytyy eri versio...”

Riitesuo: “Niitä on kentältä ja sen ulkopuolelta paljon. Ainakin mieleen tulee että Jaakko on reilu tyyppi, joka on aina suhtautunut salibandyyn intohimolla ja tuonut lajille omalla panoksellaan pelaajana ja tuomarina paljon. Näki itsekin lohenpunaista urallaan muistaakseni.”

Kohonen: “Maalivahtina Jaakko oli kohtuullisen temperamenttinen. Erityisesti tunne nousi pintaan kerran Joensuussa, kun katsomo lauloi ‘Jaakko-kultaa’ ärsyttävän pitkään. Kypärät lentelivät säpäleiksi ja hän myös tykkäsi osallistua maalineduskahinoihin, ja Jasun legendaarinen pallonheittouhkailu on jäänyt historian kirjoihin.”

Terveiset Jaakolle?

Pulkkinen: “Taas yksi liian aikaisin lopettanut tuomari. Toivottavasti lähdet vain tauolle ja palaat entistä ehompana takaisin. Pidin vihellystyylistäsi. Hyvää jatkoa joka tapauksessa valitsemallasi tiellä.”

Manninen: “Terveiset vaan hienolle miehelle, hyvälle tuomarille ja tuliselle maalivahdille. Ura päättyy joskus kaikilla meillä asiallisista syistä, toivottavasti miestä nähdään vielä lehtereillä ja miksei tuomareiden kehittäjänä jossain tehtävissä. Jaakko voisi myös valaista hieman lukijoita, miksi Timo Välimaa joskus keksi Jaakolle lempinimen ‘Konehuone’-Andersson...?”

Riitesuo: “Vähän huilia ja takaisin pillin varteen. Tai no, nauti nyt ajasta ilman säbää, kun et malta kauaa pois pysyä kuitenkaan!”

Kohonen: “Terkut! Nähtäillään viimeistään vanhojen happeelaisten saunailloissa. PS. Pystyisit tekemään comebackin sählyhuipulle, kun kerran nyt jää aikaa tuomarihommista!”

Kysymykset esitti ja vastaukset keräsi Jani Mäcklin, puhtaaksi kirjoitti I-P Airola
Kuvat: Jani Mäcklin


 
Kirjaudu

 
 



2013
Tuhansia torjuntoja, vihellyksiä ja pari lohenpunaista
2011
2010
Copyright:   Kesset ry   |   Paavo Kantola