Läskin ja Luikun Blogi


Kestääkö kasetti?
( 03.04.2010 )

Usein puhutaan pelaajien päänupin kestävyydestä. Jotkut valmentajat jopa käyttävät ihan tietoisesti hyväkseen tietyn vastapuolen pelaajan lyhyttä pinnaa ja käskevät hiillostamaan kyseistä sankaria. Ken leikkiin ryhtyy leikin kestäköön! Niinhän sanoo jo vanha sananlaskukin.

Pelaajien suoritustasoon vaikuttaa luonnollisesti kentän ulkopuoleiset asiat. Jos kotiasiat eivät ole kunnossa, niin silloin on vaikea keskittyä sata lasissa illan matsiinkaan. Tai jos duunissa pomo on haukkunut pystyyn juuri ennen hallille lähtöä, niin siinäkin on tekemistä saadakseen päänupin täysin pelimoodille. Valmentajat, tuomarit ja yleisö ymmärtää sen ettei parhaatkaan pelaajat aina saa itsestään kaikkia irti ja aika usein tavallista heikompi esitys johtuu kentän ulkopuolisista asioista.

Näin seeprapaidan kantajana tulee mieleen, että aika usein valmentajilta, pelaajilta ja yleisöltä unohtuu tuomareiden inhimillisyys. Samat lain-alaisuudet pätevät myös dumareilla. Jos kotona ottaa rouvan kanssa yhteen oikein huolella ennen matsiin lähtöä, niin onhan se varma ettei pääkoppa ole heti mukana pelissä ja keskittymistä joutuu hakemaan tavallista enemmän. Toleranssi pelaajien ”itkemiseen” on varmasti normaalia matalampi ja tällaisissa tapauksissa spontaaneja räjähdyksiä kentällä ilmenee varmasti. Nimenomaan tuomarin toimesta.

Allekirjoittaneen mielestä peruslähtökohta pitää olla se, että tuomarin kasetti kestää kaiken mitä kentällä tapahtuu. Tai mitä katsomosta huudetaan. Jokainen seepra on oma persoonansa, mutta onnistunut vuorovaikutus pelaajien kanssa on kaiken perusta. Osaisipa tuomari säännöt vaikka kuinka hyvin pylälästä pykälään ulkoa, niin kommunikoinnin puute pudottaa tuomarin auttamattomasti ”suosittujen” tuomareiden joukosta.

Jos nyt kuitenkin tilanne on se, että vaimokkeen/sulhaskandin kanssa on otettu yhteen ennen matsia ja hallille on pakko lähteä, niin hyvät ja huonot tuomarit erotellaan siitä kuinka tässä tapauksessa saa kerättyä itsensä. Kuinka säilyttää hermokuri vitutuksen tilan lähennellessä jo valmiiksi maksimia ja miten klaarata kunnialla tiukan matsin paineet kantavien pelaajien purnaamiset. Ja kuinka hoitaa tilanne jos vati menee nurin ja haistat pelaajille kovaan ääneen takaisin milloin mitäkin ruumiinosaa.

Monelle on käynyt varmasti niin, että pelaaja tulee pelin jälkeen pahoittelemaan jotain sanomaansa. Kuinka monta kertaa tuomarit pyytävät reilusti anteeksi omaa räjähtämistään pelaajilta?



Kommentoi (1)


 
Kirjaudu

 
 





Arkisto
2010 / 10
2010 / 4
2010 / 2
2009 / 12
2009 / 11
Copyright:   Kesset ry   |   Paavo Kantola