Läskin ja Luikun Blogi


Paidan takaa
( 28.02.2010 )

Erotuomareiden paita-asia on herättänyt voimakasta keskustelua erotuomarijoukkueen sisällä. L&L eivät ole ihan perillä keskustelun lisääntymisen syistä eivätkä sen tarkasta sisällöstä, mutta tapansa mukaan he hämmentävät soppaa pippurisella lisämausteella.

Perussääntö on aina ollut se, että Suomen salibandyssa erotuomareiden varusteet ovat olleet ”vähemmän” seksikkäitä. 1990-luvun puolivälissä shortsit olivat mallia ”pyöräily”. 1990-luvun loppupuolella laman jälkitunnelmissa salibandyliitto lanseerasi B&D –mallin ruutupaidan, joka oli uraanilla kyllästetty. Se ei kulunut koskaan, mutta ulkonäkö jäi pari piirua ihmisen suunnasta.

Salibandyliiton sarjoissa erotuomareilla on nykyään jopa kaksi vaihtoehtoa. Harmaa ja punainen. Mallit ovat vanhoja ja leikkaukset puutteellisia ja vanhanaikaisia. Harmaa pääväri on tylsä ja mitäänsanomaton. Punainen räikeän sävynsä johdosta jopa provosoiva.

Liigassa on yksi vaihtoehto. Raitapaita, jonka leikkaus on ihan käsittämätön, hihat kummalliset ja rintatasku kainalokuopassa. Lisäksi L&L kummastelee, että kokoja on käytännössä yksi. Jos yksi on läski ja toinen luikku, niin koko ”L” ei sovi kummalekaan.

Kansainvälisillä kentillä nähdään kolmea eri väriä: mustaa, punaista ja keltaista. Paidat ovat nuorekkaat ja leikkaukset kunnossa. Paitoja saa kokoluokista S – XL. Materiaali on miellyttävää ja hengittävää.



Miksei kansainvälistä toimintamallia voitaisi ottaa kansallisiin sarjoihin sarjatasosta riippumatta? Kustannuskysymyksestä tuskin lienee kysymys. Fanaattinen erotuomari maksaa mielellään siisteistä varusteista. Varustevalmistajat tienaavat.

Varusteuudistuksen kylkiäisenä uskottavuus lisääntyisi ja ehkä jopa erotuomaritoiminnan houkuttelevuus.

Liigaerotuomariseepratkaan eivät raidoistaan pääse – vaikka kuinka haluaisivat.

L&L



Kommentoi (4)


 
Kirjaudu

 
 





Arkisto
2010 / 10
2010 / 4
2010 / 2
2009 / 12
2009 / 11
Copyright:   Kesset ry   |   Paavo Kantola